MOKOMA.COM

Armottoman nopeasti on tämäkin keikkakesä mennyt, sillä Lammille olisi mokomain kylillä pyöriminen päättyvä tällä erää. Asianhan on kaksipiippuinen: on äärimmäisen mukava viettää muutama viikonloppu ihan kotosallakin ja keskittyä täysipainoisesti uusien biisien työstöön. Ja toisaalta samaan aikaan tulee jo ikävä keikkameininkejä ja poikaporukalla reissaamista. Mutta eiköhän tämä keikkatauko tule kuitenkin ihan tarpeeseen, teille ja meille.

Matka Pellavaan käynnistyi tuttuun tapaan Hakaniemen torilta, josta koukkasimme treenikämpille hakemaan vähän soittovehkeitä matkaan. Seuraava pysähdys oli Lahdessa, josta poimimme lisää ukkoja kyytiin. Alkumatkan kuumin puheenaihe oli Google Earth -ohjelma, jolla voi tehdä uskomattomia matkoja ympäri maailman. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos sen vielä netistä löytää. Lisäksi kehittelimme ensi kesäksi huikeaa, lähes ennennäkemätöntä, kiertue-ideaa. Tarkemmin en voi vielä paljastaa, sillä jokuhan varastaisi idean oitis ja toisaalta jos emme saakaan hommaa toteutettua, niin tulee turhaan retosteltua. Kassellaan, kuten meilläpäin on tapana sanoa.

Saavuimme pelipaikoille Tarotin työstäessä omaa settiään kovaa ja korkealta. Hilpeyttä heti kärkeen aiheuttivat raider-juomat, joihin oli liimailtu etiketit uusiksi. Eli esimerkiksi Jekku olikin Mänttiviinaa ja viinit Mänttiviinejä. Meitä on ilmeisen helppo ilahduttaa! Lisäksi ilmassa oli suurta jälleennäkemisen riemua, koska crew-Jarkko ja crew-Tuomas olivat meitä vastassa lavan takana. Hurjat olivat ottaneet varaslähdön festaririemuihin. Kävin heittämässä muutamat jäljelle jääneet paidat myyntiin ja heti kohta alkoikin kamojen kasailu.

Pienen sateen siivittämänä aloitimme kesän viimeisen koitoksen. Biisilista oli muuten aika tuttua perusjyystöä, ainoastaan Väsynyt Atlas edusti vähemmän soitettua osastoa. Marskilla taisikin olla melkoisia hankaluuksia kyseisen viisun sanojen muistamisessa. Vähän “föördisköördiä” sekaan ja hyvinhän se meni. En tiedä mistä johtui, mutta itse soitin kesän vaisuimman esityksen. Jostain syystä kädet eivät lämmenneet ollenkaan ja soittaminen oli aikamoista puurtamista. En tiedä johtuiko tämä vähän viileämmästä lämpötilasta, mihin on nyt treenikämpillä soittaessa tottunut. Siellä kuumuus on melko infernaalinen, koska ikkunoita ei voi ymmärrettävistä syistä pitää soittaessa auki. Tai sitten mie vaan olen vanha läski, joka ei jaksa/osaa soittaa vaan selittelee. Marski valitteli kurkkukipua, mikä vei äänestä parhaan terän. Muut eivät tainneet valitella mitään, ainoastaan kastuneita vaatteitaan Jarkon ja Tuomaksen vesihyökkäyksen jäljiltä. Pojat katsoivat aiheelliseksi kastella joka ukon läpimäräksi viimeisen biisin (Takatalvi) aikana. Yrittäessäni väistellä vesisadetta onnistuin potkaisemaan rumpupallin nurin, joten c-osasta biisin loppuun rumpalointi hoitui seisoaltaan. Tulipahan sekin testattua. Ei toimi.

Keikan jälkeen vähän kuivaa vaatetta ylle ja bussi alle, ja keula kohti Helsinkiä. Matkalla vietimme hilpeitä kesänlopettajaisia, kuohujuomien ja mänttien vaahdotessa. Kiitokset kesästä ihmiset. Onpa taas vanhana muisteltavaa.

Kuopiosta ei ole Ouluun aivan mahdoton matka, joten ilman sen suurempaa kiirettä lähdimme matkaan taittamaan. Virallisessa matkaohjelmassa oli kortin iskemistä, Saku & Speedy imitaatioita ja The Enforcer eli Murskaaja elokuvanäytös. Muutoin saattoi harrastaa vapaata oleskelua ja yleisenä pilkan kohteena olemista. Totesipa joku porukasta puolitosissaan, että kotona on paljon kivempaa kun ei tarvitse kuunnella v*ttuilua ja näsäviisastelua alvariinsa. Diagnoosi: tyypillinen loppukesän oireyhtymä, saattaa aiheuttaa hallitsemattomia väkivaltaisia purkauksia. Potilas syytä jättää rauhaan. Prognoosi: Menee ohi itsestään.

Heti Kuusisaareen saavuttuamme saattoi aistia, että tänään tulisi olemaan hyvä keikka. Ilmassa oli soittojuhlan tuntua, ja ainakin minä olin yllättynyt väen paljoudesta ja ’loppuunmyyty’ kyltistä. Hieno homma järjestäjille ja miksei meillekin.

Soundcheck sujui huomattavasti eilistä paremmin, eikä lavasoundista jäänyt juurikaan kitistävää. Eli kelpasi lähteä hevintyöstöön, auringon paistaessa kirkkaasti turpeille kasvoillemme. Paitsi, You’ll want to make sure that you choose what’s called an “eczema strong detox program” in order to make sure that you end up treating it, instead of making it worse. että Marskin naama ei ole ihan niin turpea, mutta kuitenkin. Keikan jälkeen suoritimme erittäin harvinaisen ’loppuhomostelun’, mikä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että keikka on ollut joka ukon mielestä poikkeuksellisen hyvä. Loppuhomostelun sisältö on kuitenkin syytä jättää arvailujen varaan.

Ouluun on aina kiva tulla, mutta paluumatka alkaa olla jo legendaarisen ahdistavaa. Tuntuu, että ajomatka Helsinkiin kestää aina vaan pidempään ja pidempään. Lukuisilla pysähdyksillä ja muulla säädöllä saattaa toki olla oma osuutensa. Mutta olinhan tyytyväinen kun aikanaan kotiin pääsin.