Siirryin itsekin yhteisen mökkituokiomme jälkeen poikien kanssa samaa kyytiä kotiin Tampereelle. Minulla oli velvotteita sekä maanantaille että tiistaille, joten mökille olisin joutanut vain yhdeksi yöksi ennen pohjoisen keikkoja. Päätin jättää tuon yön väliin, sillä hankalahkot siirtymiset eivät innostaneet ja välilevyni kaipasivat parempaa petiä. Jatkoin kuitenkin työstämistä kotioloissa. Sain Vulvan lauttureista lopullisen sovituksen valmiiksi. Tai puhuttakoon vaikka directors cutista, sillä bändisovitushan voi sitten olla jo jotain aivan muuta.

Pojat eivät todellakaan tuoneet kynttilöitä. Olin siivonnut, tiskannut, siistinyt ulkohuussin, luonut lumet poluilta, pyytänyt omistajaa kolaamaan traktorilla mökkitien, keittänyt kahvit ja paistanut pannukakun mansikkahillon kera, mutta pojat eivät tuoneet edes kynttilöitä. Sen sijaan lihaa ja alkoholia oli järkyttävät määrät. Onneksi ilves oli tarpeeksi viisas ja pysytteli näkymättömissä, sillä nämä meidän karnivorit olisivat varmasti juosseet sen kiinni ja laittanut saunankiukaalle paistumaan. Pojat kutsuvat miuta hengelliseksi johtajaksi, mutta olen varmasti maailmankaikkeuden surkein siinä hommassa. Vegaani ja absolutisti, jonka seuraajat syövät vain lihaa ja juovat vain alkoholia. Ja miettikääpä jos Mooses, Jeesus tai Muhammed olisi pyytänyt seuraajiaan tuomaan kynttilöitä tullessaan. Veikkaanpa että kynttilöitä olisi piisannut valaisemaan koko seudun.

Mutta vakavasti ottaen – mökkiviikonloppu sujui myös minunkin mielestä hyvin. Kappaleeni otettiin paremmin vastaan kun odotin. Pelkäsin hieman erikoisempien kappaleiden puolesta, mutta ne juuri keräsivätkin suurimmat suosionosoitukset. On hauska lähteä sovittamaan näitä kipaleita kimpassa. Minähän en säveltäjänä ajattele säveltäväni biisejä johonkin tiettyyn tarkoitukseen (kuten Mokoman seuraavaan levyyn) vaan kuvitan kulloisenkin hetken tuntemuaksia. Kuulostaa ylevältä taiteilijapaskalta, ja voi sitä ollakin, mutta näin se vain minun kohdallani menee. Siksipä tällainen totaalinen irtiotto arjesta on ollut välttämätöntä.

Pakkailen paraikaa tavaroita Lapin keikkoja varten. Jännää mennä keikalle seudulle, jossa ei ole tullut aiemmin paljonkaan keikkailtua. Lisäksi odotan innolla lasketteluoption hyödyntämistä. Santtu ja Janne tunnustivat olevansa neitsyitä siinä hommassa, joten tulemme varmasti näkemään huimia syöksyjä rytmiryhmältämme. Tai sitten velttoa nojailua rinnebaarissa. Oli miten oli, kivaa tulee, niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Tulkaahan todistamaan Mokoman ekat oikeat keikat sitten elokuun. Palaan takaisin mökille maanantaina ja raportoin taas tuttuun tapaan kuinka viimeinen viikkoni metsän siimeksessä sujuu.