Terveeks!

Kirjoittelen tässä teille Näsijärven rannalta vuokramökin pirttipöydän ääreltä. Järjestin itseni toissapäivänä kuukaudeksi piilopirttiin, jotta saisin revittyä itseni urbaanista sykkeestä rauhallisempaan ympäristöön säveltämään. Mukanani on sähkö- ja akustinen kitara, pieni vahvistin, kasapäin ruokaa, pari hyvää kirjaa, 40 riffiä tai sävelkulkua sekä kannettava tietokone mobiililaajakaistalla. Mökissä on siis sähköt, mutta tämä ei silti vielä riitä sivistyksen merkiksi, sillä lähimpään kauppaan/kirkonkylään on 7 km matkaa. Lisäksi naapuroimökit ovat pimeänä, eikä vastarannalla näy kuin yksi valo, joten olen oikeasti korvessa. Pakkanen ulkona on alkanut hellittää ja puut ovat jo tiputtaneet lumipeitteen, joten maisema on eilistäkin pimeämpi. Mökin lähestymisvalo syttyy välillä itsestään vaikkei ketään näy missään – metsäneläimetkin lienevät uteliaita minua ja hankettani kohtaan.

Elämä on ollut viime vuodet niin arjen täyttämää, että säveltäminen kotioloissa on alkanut muuttua todella haastavaksi. Aina on joku arkirutiini luomisen edellä. Olen jo pitkään kaivannut jotain tällaista reissua, ja nyt päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa toden teolla hommiin. On ollut jo pari eka päivää outo tunne pitää kitaraa sylissä kaiken aikaa, kun kotona kitarat ovat lähinnä pölyyntyneet seinätelineissään. Vielä alkuun suhteemme on hieman vanhankertausta, mutta aikaa on nyt niin reilusti, että emmeköhän me pian aikaan toisiimme taas tykästy.

On tullut ilmeisesti kerättyä talven aikana kunnon kokovartalohorros, sillä nukuin viime yönä kellon ympäri. Sitä ei ole tapahtunut aikoihin, sillä normaalisti yli kahdeksan tunnin yöunet ovat mahdottomuus. Luulenpa että tämä eka viikonloppu meneekin siis vain akkuja ladatessa. En aio tuntea siitä huonoa omatuntoa. Biisit syntyvät kyllä, kun antaa niille vain aikaa tulla ulos.

Aikomuksenani on olla täällä aina viikko kerrallaan. Välillä täytyy käydä Tampereella täydentämässä ruokavarastot ja tervehtimässä rakkaat. Lisäksi on kuun lopussa pari pohjoisen keikkaa, joita odotan innolla. Keväällä teemme enemmänkin keikkoja, ja tarkoituksenamme on että pari viisua olisi niihin mennessä jo siinä kunnossa, että voisimme ottaa niitä settilistaan mukaan. Mitään en silti lupaa, jottette pety.

Kirjoittelen teille täältä välillä kuulumisiani, siihen saakka moro!

Ps. Tuomo, unohdit banaanit, mehupullon ja piparit. Banskut söin, piparit tarjoan hiirille ja mehupullon sekä piparipurkin saat takas sit ku tuut seuraavan kerran käymään.