Vaan kyllä se räkätauti tuli miuhunki. Joihinki asioihin tukkoinen nenä sopiikin, peruslauluunhan se tuo sellaista kuulautta soundiin, mutta huudoille tukkoisuus ei tee hyvää, tekee siitä vain ponnettoman ja takakireän kuuloista. Välttelen nyt siis huutoa siihen saakka, kunnes näen tulenko oikeasti sairaaksi vai korjautuuko olo kunnon yöunilla. En tunne yleistilaani mitenkään kipeäksi, mutta ikävästi tuntuu painetta poskissa ja otsassa.

Mie lauloin tänään “Boys of Autumnin”, joka ennakkoon jännitti miuta eniten. Jopa niin paljon, että eilen en saanut nukutuksi kun mietin, miten kappaleen säkeistö oikein meneekään. Kolme tuntia laulaminen sitten lopulta vaati, mutta kerrankin voin todeta olevani jopa oikeasti tyytyväinen panokseeni. Koin ahaa -elämyksen laulaessani, sillä mahdottomalta tuntuva säkeistömelodia alkoi laulukopissa hikoillessa ensi kertaa kunnolla hahmottumaan. Koko levyn laulu-urakkani on nyt puolivälissä – seitsemän biisiä takana, saman verran edessä. Ensimmäinen hahmotelma levyn biisijärjestyksestäkin syntyi viime yönä, joten henkisesti alan vihdoinkin uskoa, että levy oikeasti vielä valmistuu.

Mahaankin koskee. Valvominen, epäsäännöllinen ruokailu, kahvi ja stressi tekee tehtävänsä. Viides viikko nauhoituksia on menossa, joten ei tämä levy kyllä aivan itsestään synny. Mukavaa, että voi välillä purkaa teille tuntojaan.

Voikaahan hyvin, huomisiin.