Kyllä on meinaan korvat täynnä hevikitaraa. On dödöä, on bläkkistä, on speed metalia, on rässiä, perusheviä… Vaikea enää jaksaa innostua soundiasioista. Tullessani maanantaina studioon ja kuultuani irkkubläkkiksen tuorein korvin, veti se naaman väkisinkin virneeseen. Soundi tuntui niin hyvältä ja soitto kulki. Nyt kolme päivää myöhemmin on jaksaminen taas tiukassa. Ja tällä viikolla ei ole edes ollut puitteissa valittamista, Brossin mällilakanoiden sijaan meikämanne on nukkunut hotellin pahnoilla. Silti, yhden aistin jatkuva terävänä pitäminen on raskasta puuhaa; aktiivinen kuunteleminen väsyttää korvia samaan tapaan, kuin jos tuijottelisi kaukoputkella koko ajan horisonttiin etsien katseellaan laivaa saapuvaksi. Tällä kertaa pelastava alus lienee ensi viikko, jolloin lauluhommienkin pitäisi jo pikku hiljaa alkaa.

Tom of Mokomat, eli Tuomo ja Kuisma jynkyttävät levyn toista keskitemporallia. Sujuu ihan hyvin, vaikka Tuomo valittelikin, että pitäisi ottaa Hynyseltä soittotunteja suorien kasien länkytykseen. Meinaa Tuomolla alkaa väkisin groovaata soitto.

Kakkossäkeistö alkaa kuulostamaan aksentointeineen ja stemmoineen Dream Theaterilta, pitänee mennä tarkkaamoon pekuloimaan onko se hyvä niin.