Toisen kappaleen, työnimi Duuriblakkiksen, kitarat alkavat olla sisällä. Soundi toimii aivan törkeän hyvin. Siinä on kaikki, rouheutta, tiukkuutta ja alakerran jytinää sekä lisäksi valinnan vapautta vielä miksausta ajatellen. Ihanata.

Päädyimme lopputuloksen kannalta todennäköisesti parhaaseen mahdolliseen työmetodiin kielisoittimien osalta: soitamme kaikki pohjakitarat ja bassot kerralla kuhunkin kappaleeseen. Huono puoli on se, että äijille jää helvetisti luppoaikaa. Näin kuitenkin toimitaan, koska kappale ja lennossa syntyvät sovitusideat ovat tuoreena mielessä joka äijän osuuksia soitettaessa. Näin Aaltosen lisäksi paikalla on myös kolme aputuottajaa, minkä ansiosta saamme olemattoman aivokapasiteetin maksimaalisesti käyttöön.