Rock Hell, totta tosiaan! Studiossa luuhaamisen vastapainoksi tuntui tervetulleelta idealta lähteä vähän tuulettamaan palleja ja hevaamaan ihan ihmisten ilmoille. Kun saavuimme yleismies-Santun kanssa Stellaan kai pikkaisen horjuen, olivat muut bändikönsikkäät jo täydessä roudaushurmiossa. Kuomo ja Tuisma pyyhkivät kalpeilta otsiltaan hikeä ja yrittivät parhaansa mukaan selviytyä heille langenneista kantotehtävistä. Edellisenä iltana olivat poijjaat olleet vastaanottamassa Hamara-palkintoa kuulemma ihan pikkutunneille saakka. Edustaminen vaatii veronsa, varsinkin jos sen tekee yhtä suurella antaumuksella ja sydämellä kuin kitaristikaksikkomme sen yleensä tuppaa tekemään.
Ennen keikkaa pidimme kylmätreenit akustisesti Kuisman olohuoneessa ja oitis perään Rytmihäiriön lämmittelemälle lavalle heittämään kierrepotkuja ja spakaatteja, hevinsoiton lomassa. Keikka oli “ihan jees” ja meininki oli “ihan kiva”, jos meikäläiseltä kysytään. Muutamakin “Kurimus” levyn kappale oli ujutettu settiin mukaan, lisää uusia biisejä luvassa livenä, kunhan ehditään niitä vähän opetella. Keikka kuvattiin kahdella videokameralla, mikä oli vitin siistiä. Se, että joku idioottilooseri pöllii myöhemmin kuvaajan autosta kassin, jossa oli mm. nämä videokasetit olikin sitten vähän vähemmän siistiä. Vitin urpo! Eikö edes hävetä? Tosin viesti ei varmaan välity tässä foorumissa, koska epäilen vahvasti pitkäkyntisen lukutaitoa, saatikka että ihan internetissä osaisi käydä. Tuskin osaa käydä edes vessassa paskalla, pyyhkimisestä puhumattakaan…
Kommentit
Noiden keikkatallenteiden häviämistä ehkä vielä enemmän ahistaa samassa kameralaukussa olleet Kurimus-albumin making of -nauhat. Vasara-Vainio kuvasi sessiot muistaakseni aika lailla kattavasti. Sen levyn äänitystunnelmiin voisi olla hauska palata – muidenkin kuin meidän.
Jätä kommentti