Lähdimme Ilosaareen vasta lauantaiaamuna ja heti alkuun jo hieman harmitti se tosiseikka, että töminäbändit (ja varsinkin MKKK) jäi näkemättä. Kauaa ei kerennyt kuitenkaan voivottelemaan, sillä Kotiteollisuus aloitti jo varhain kahdelta. Olimme Tuomon kanssa mukana lavalla soittamassa ikäänkuin vierailevina “staroina” kitaraa. Veivattiin ManaManan Kuolla elävänä, sekä äijien oma Saattoväki-kappale. Lavamonitorointi oli niin perseestä, että soittamisen sijaan piti tyytyä miekkailemiseen. Illalla soitti vielä Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus (jota en saata olla joka välissä kehumatta), sekä tietysti CMX. Yövyimme perinteiseen festaritapaan kukin missä sattui ja kokoonnuimme aamulla nuutuneina soundcheckkiin. Keikka meni “ihan” hyvin. Tuuraava rumpalimme Pätkä soitti ilmeisesti viimeisen keikkansa tällä haavaa ja teki sen vanhoja heviperinteitä kunniottaen sukkahousuissa. Sukkikset olivat rikki haaroista ja ikäänkuin pakottivat Pätkän olla käyttämättä alushousuja. Saatiinhan sitä Mokomaan vihdoin ja viimein jotain millä kosiskella naisyleisönosaakin. Loppufestarit meni omasta keikasta toipumiseen, eikä oikein mikään jaksanut innostaa. Zen Cafeta Tuomon kanssa tosin diiggailtiin, mutta Henry Rollins bändeineen oli luvattoman huono. Kaikinpuolin Ilosaaresta jäi hyvä maku. Rokkimiehen kesä on nyt sit ohi.
Kommentit
Tämähän meni sikäli “ihan hyvin”, että Marko unohtui rytmisesti (ja muutenkin) hankalan Seesteen säkeistön tekstit. Tämän jälkeen kokematon orkesteri olikin sitten suossa. Jonkin aikaa taisimme biisiä soitella hölmön näköisinä ja siirtyä vähin äänin seuraavaan ralliin. Keikan jälkeen Gabi välitti meille eteenpäin Kauko Röyhkän menetelmän vastaavassa tilanteessa: “Paska biisi, otetaan seuraava”. En muista, onko tuota vielä tarvittu, mutta hyvä se on olla työkalupakissa.
Jätä kommentti