Kovasti odotettu paluu Lemille sai ikävän käänteen vain muutamaa tuntia ennen soundcheckiä, kun Marko joutui jättämään keikan väliin perhesyiden takia. Äijät olivat kuitenkin latautuneet heavyn soittoa varten, joten toimettomaksi ei rytmiryhmä suostunut jäämään. Sielu huusi metallia.

Päätimme tehdä pienen nostalgiatripin 90-luvulle ja veivata muutaman kappaleen Hessu ja Markon sekä allekirjoittaneen jo edesmenneiltä orkestereilta Slumgudgeonilta ja Mind Riotilta. Jälkimmäisen repertuaarista ehdittiin ottaa haltuun viimeiseksi jääneltä Inferno Go Go -levyltä Sweet Melancholy ja Embrace. Trilogia tuli täyteen, kun settiä täydennettiin Isolation -kappaleella. Hessu pääsi mikin ääreen, kun Gudgeonin legendaarinen Levitation lisättiin listaan. “Hessuhan oli kuin nuori puuma”, luonnehti Janne miehen tulkintaa. Koska kaikkien piti päästä laulamaan, päätettiin joulukuun Tampereen keikkaan silmällä pitäen kokeilla myös Deathin Open Casketia. Kuisma sai astua Chuckin suuriin saappaisiin. Ja Kuismahan örisi antaumuksella. Ja hyvin.

Saavuimme Tapiola-talolle saunanraikkaina, vaikka kakkaa taisikin olla hieman joka ukon housussa. Ex temporee -ideamme meinasi alkaa kaduttamaan soittoajan lähestyessä. Nousimme kuitenkin rohkeasti lavalle Staminan heitettyä vakuuttavan keikkansa. Mind Riotilla alettiin, ja äänihän siinä meni. Tunnelataus oli orkesterin historian sekavimman viikon jälkeen liioiteltu. Soitto kulki kuitenkin ihmeen hyvin. Open Cascet sen sijaan tuotti jonkin verran tuskaa. H-vire ei oikein toiminut niin nopeassa kappaleessa. Levitation päätti setin ja nostatti nuorempien pelimannien karvat pystyyn.

Meillä oli kivaa, heavyn soitolle oli (taas) mielenterveydellinen tilaus. Valitamme Mokoman keikan peruuntumista ja kiitämme mahdollisuudesta sielunhoitoon. Mokoma palaa tantereelle Jyväskylässä 30.11. Mosh.