Eilinen vapaapäivä käytettiin tehokkaasti akkujen lataamiseen, eli Infernon toimittaja Miika “Mega” Kuusisen yksityisasunnon saunaosatolla ördäten. Samalla pelasimme hieman kyykkää sekä teimme viisisivuisen haastattelun seuraavaan Infernoon.

Onneksi Kouvola on maantieteellisesti hyvässä paikassa Lappeenrannasta katsottuna, joten matkaan lähdettiin vasta neljän jälkeen. Näimme lähtötohinoissa myös Hessua, jolle kuului tietenkin erittäin hyvää.

Kouvolaan saavuttuamme miestemme ajatuksissa rupesi pyörimään Lista-ohjelma. Siirryimme roudaamisen jälkeen katsomaan sitä telkkarista Rytmikatin yläkertaan. Sijoitus toisensa jälkeen meni ohi ja lopputuloksen kuultuamme emme olleet uskoa korviamme. Että sitten toiseksi! No jopas. Ei lainkaan keljua. Ja edellä vaan pikkutyttöjen levynostaja-armeijan tukema Antti Tuisku, joka myi enemmän levyjä kun loppulista yhteensä. Vaikka yleensä pidämme mielessä miksaaja-Miitrin ohjeen “älä anna tunteille valtaa”, niin nyt ei enää pokka pitänyt. Piti oikein mennä nurkan taakse tirauttamaan ilon kyyneleet. Voi tätä tunteiden vuoristorataa. Onkohan sitä jo tulossa vanhaksi? Ja kaiken lisäksi sukupuolikin on vielä vaihtumassa!

Paikalle saapui myös itse Kaarle Viikate, joka oli lupautunut myymään paitoja keikalla. Hieman nauratti, mutta mikäs siinä. Ammattimieshän Kaarle on. Kävimme siinä sitten porukalla Speden saluunassa (kuinkas muuten) juhlaolusilla. Tällä kertaa Sakara Recordsin nihkeän pihi toimitusjohtaja heltyi ja tarjosi orkesterille juhlapirtelöt. Mielestäni ihan aiheesta.

Sitten töihin. Soundchekissä ajatukset eivät oikein pysyneet kasassa, mutta hommat saatiin hanskaan ripeästi. Rytmikatti on tunnetusti melkoisen lämmin paikka soittaa, ja tänä iltana paikalle odotettiin liki täyttä tupaa. Ja niinhän siinä kävi. Calliston pojat lämmittelivät saunan ja astuessamme lavalla, oli ilmasto jo sub-trooppinen. Keikka oli loistava, johtuen ennen kaikkea erittäin hyvästä yleisöstä. Miksaaja-Miitri kommentoi keikan jälkeen, että “jengi lauloi niin lujaa ettei PA:sta kuulunut mitään”. Ei voi kun ihmetellä. Hieno homma! Eli hyvin meni, vaikka Kiellän itseni unohtui(!) listasta. Testasimme myös Toista maata encoressa, mutta se ei toiminut yleisön reaktioista päätellen ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kassellaan.

Keikan jälkeen matkaamme yön selässä Helsinkiin, Tuomo ajaa. Teemme Eskilomin kohdalla ristinmerkin ja venytämme kusitaukoa vielä parikymmentä kilometriä. Ihan varmuuden vuoksi. Huomenna nousemme Nosturin lavalle.