Tänä viikonloppuna tavoitettaisiin todennäköisesti kesän suurimmat yleisöt – edessä oli nimittäin huikea kolmen suora Tammerfest-Tuska-Ilosaari, jossa testattaisiin miehistön fyysinen ja psyykkinen kunto, jota oli keväästä asti rakennettu ja rappeutettu vuorovedoin. Sunnuntaihin mennessä selviäisi, oliko kuntohuippu ajoitettu oikein. Ainakin miehistön niskat näyttäisivät pikkuhiljaa lähtevän leviämään korvien kohdalta – päänheilutuksen ammattilaisen niskathan ovat kuin hylkeellä (vrt. Corpsegrinder).

Viikonlopun jokaiseen vetoon sisältyi oma ainutlaatuinen latauksensa: Omat keikkamme Tampereella ovat aina jättäneet jotain hampaankoloon joko yleisömääränsä tai intensiteettinsä puolesta – enkä nyt siis tarkoita Kotiteollisuuden lämmittelyjä täpötäydellä Pakkahuoneella. Ja onhan Tampere myös ollut allekirjoittaneen kotikenttä viimeiset viisi vuotta. Lähtökohdat iltaan olivat siis haasteelliset, etenkin kun elettiin torstaita, ja Pakkahuoneen puolella rokkaisi samaan aikaan Peer Gunt, Kotipelto ja Zero Nine.

Miitri Aaltonen & Ylilyöntiorkesteri (eli Mokoma, miksaajamme Miitri “Metric” Aaltonen sekä yleismies Jarkko “Jage” Heilimo) saapui Tampereelle tällä kertaa ajoissa toivuttuaan pari päivää edellisen viikonlopun ajourakasta. Kuisma hyppäsi silloin paluumatkalla kyydistä Pihtiputaan kohdalla hakemaan kuntopiikkiä, ja päätyikin Tammerfesteille intoa puhkuen peräti vuorokauden ennen loppujoukkoa – kiitos keikkamyyjämme Janne “Toge” Tokolan järjestämän energisoivan mökkireissun sekä Niska-Petosalmen kanssa toteutetun Mensan kesäretken. Liittyipä paikalliseksi avuksemme myös MokoTabista tuttu Tuomas. Paitatiskin takana nähtiin jälleen pienen tauon jälkeen armoitettu laulu- ja kauppamies Kaarle Viikate.

Kun yleisöä oli vielä lämmittämässä Suomi-deathin hahmoja pursuava Chaosbreed, voitiin puitteiden todeta olevan kunnossa.

Hauskaa oli myös pitkästä aikaa rakentaa setti klubikeikalle. Ihmisethän tulevat festarikeikoille eri mielentilassa kuin klubikeikalle. Festareilla pidetään ensisijaisesti hauskaa, eivätkä yksittäiset keikat jaksa välttämättä pitää otteessaan muutamaa biisiä pidempää. Bändin näkökulmasta taas isolla lavalla päivänvalossa vaikeiden biisien kanssa kompurointi on pykälää vaivaannuttavampaa kuin intiimeissä sisätiloissa, joissa bändi-yleisö -kommunikoinnille on aivan toisenlaiset mahdollisuudet. Niinpä festarisetti tulee usein kasattua riskejä välttäen ja “hittejä” suosien.

Teimme pitkän soundcheckin, jossa kokeilimme harvemmin soittamiamme ralleja, kuten Toista maata, H.E.L.L., Silmäterä ja Sudet ihmisten vaatteissa. Näistä haastavimman ja hauskimman, eli listan kaksi ensimmäistä, päätimme ottaa tänään myös settiin.

Checkin jälkeen ehti käydä pitkästä aikaa kotona vaihtamassa kassiin puhtaita vaatteita ja ihmettelemässä elämänsä valintojen järkevyyttä. Onneksi soittoaika painoi pian päälle, ja oli aika siirtyä takaisin Klubille, jossa Chaosbreed aloitteli perinne-death -esitystään. Ja sehän toimi. Oli hauska nähdä staattisesta livestään tunnetun Amorphiksen Holopaisen intoutuvan oikein tukanheilutushommiin!

Oman keikkamme alkaessa sali oli viittä vaille täynnä ja lämpötila ns. kohillaan. Nihkeähköjen klubikeikkojemme sarja Tampereella katkesikin juuri tähän iltaan. Jengi oli mainiosti mukana heti alusta ja soittokin kulki mitä parhaiten – mitä nyt se Toista maata laahasi edelleen. Klubilla usein ongelmallinen monitorointikin saatiin tällä kertaa pelaamaan, minkä ansioista taustalaulaminen oli harvinaisen mukavaa.

16 biisiä veivät mehut kaikista paikallaolijoista – no, ainakin soittajista. Nestetasapainoa lähdettiinkin hakemaan Tampereen yöstä, mistä sitä ei kuitenkaan löytynyt.