Tuskin oli fyysinen ja henkinen krapula ehtinyt karnevaaliksi muotoutuneen Provinssirockin jäljiltä haihtua, kun oli jälleen aika pakata selviytymissetti kolmen päivän rokkireissulle. Tällä kertaa jätettiin kuitenkin ystävät ja kylänmiehet rannalle ja lähdettiin lähestymään juhannuksenviettoa puhtaasti ammattimaisella otteella. Hetkittäin tässä jopa onnistuttiin.

Lappeenrannan ja Helsingin osastot yhyttivät toisensa Lahdessa, jossa seurue pakattiin vanhaan kunnon Mänttibussiimme. Jotta tarinaniskentä ei muuttuisi turhan sisäsiittoiseksi, oli mukaan otettu myös tarinan- ja rummuniskijä vailla vertaa: Jarkko “Pershengitys” Heilimo, joka myös Horna-yhtyeen rumpalina tunnetaan. Tampereelta hyppäsi Jämsän junaan allekirjoittaneen lisäksi myös toimittaja Timo “Isopaha, Isomaha, Isoraha jne.” Isoaho, joka huolehtisi reissun kuvallisesta ja sanallisesta dokumentoinnista sekä siitä, että bäkkärikaljat eivät pääsisi happanemaan. Reissun päätteeksi miehen todettiin onnistuneen kaikissa näissä tavoitteissa esimerkillisesti.

Juhannuksen kolmen suora alkoi Jämsän Himos festivaalista. Soittoaikamme oli niinkin brutaali kuin kello 2 yöllä, joten aikaa jäi ruhtinaallisesti juhannustunnelman aistimiseen ja lämppäreiden tsekkailuun. Sellaiset nimet kuin Ismo Alanko sekä Trio Niskalaukaus soittivat meitä ennen, ja kohtuullisen lupaavaltahan nuo kuulostivat.

Ennen työvuoromme alkamista ehdimme seuraamaan myös Portugalin ja Englannin välistä jalkapallo-ottelua. Nopeasti unohtui orkesterin lauluvastaavilta se, että ääntä olisi syytä säästellä, kun edessä on näinkin intensiivinen keikkaputki.

Ei ollut suuri yllätys, että Himoksessa emme olisi se kaikkein kuumin nimi. Tämä näkyi soittomme alkaessa jonkin verran harvenneena yleisönä. Musiikkimme uskollisia ja varsin äänekkäitä ystäviä kerääntyi paikalle kuitenkin sen laajuinen ryhmä, että suurella lavalla viihtyi mainiosti. Selväksi kävi myös se, että emme edelleenkään soita koko kansa kivaa bailumusaa. Jollekin yleisön edustajalle reuhuamisemme oli nimittäin niinkin uhkaavaa, että tyyppi päätti osoittaa mieltään heittämällä golf-pallon yhtyettämme kohti. Meidän ja etenkin hänen onnekseen pallo osui ainoastaan rumpulavan reunaan. Ehkä oli myös parempi, että kuulimme golf-pallo -episodista vasta keikan jälkeen.

Himoksen takahuonetarjoilut ja puitteet muutenkin ansaitsevat erityismaininnan. Oli kertakaikkisen mahtavaa hypätä keikan jälkeen lauteilta toisille jatkamaan hieman perinteisempää löylyttelyä.

Majapaikkamme oli rähjäisyydessään jo sympaattinen. Mökin alun perin valkoinen katto oli vesivahingon ja homesienten jäljiltä kirjavuudessa näyttävä. Sääliä ja huvittuneisuutta herätti myös pääskysperhe, joka oli rakentanut pesänsä mökin parvekkeelle. Aamulla näytti onneksi kuitenkin siltä, että siivekkäät eivät olleet häiriintyneet parin hevarin ja festivaalivieraan välille syttyneestä vesisodasta.