Lappeenrannan Urheilutalolle olikin järjestetty sen sortin “Kaaospöhellykset”, että oksat pois. Paikalla oli nuorisoa pilvin pimein ja kaikkia yhdisti se seikka, että humalaspäissään ei sopinut paikalle saapua laisinkaan. Tämä sääntö koski myös illan orkesteria.

Kunnollista soundcheckiä emme ehtineet muilta kiireiltämme tehdä, mutta ehdimmepä kuitenkin käydä katsastamassa tulevan dvd-julkaisumme ihan koko revohkan voimin. Voin vain todeta, että Kummeli- ja Pulttibois-dvd:t ovat saaneet vertaisensa kilpailijan joulumarkkinoille. Eikös vaan näissä kaikissa yhdistellä musiikkia ja huumoria vaihtelevalla menestyksellä. Heh. Ei vais, totaalisen mahtava pläjäyshän se on kaikin puolin.

Vajaavainen soundcheck ja muutamat informaatiokatkokset takasivat sen, että keikka ei lähtenyt niin hirveän lennokkaasti liikenteeseen. Luulimme astelevamme alkuspeakien jälkeen suoraan soittohommiin, mutta selvisikin, että rumpucheck on vielä tyystin tekemättä. Hetken lavan vieressä pyörittyämme sai Jarkko hommat hoidettua, ja saatoimme ryhtyä hevin soitantaan. Alkutöhöilyjen jälkeen itsevarmuus ei ollut aivan parasta luokkaa, eikä asiaa helpottanut lavasähkökatkos, joka pimensi Sagen ja Kuisman soiton täydellisesti noin puolikkaan biisin ajaksi. Tämän vuoksi vedimme ’Seitsemän sinetin takana’ ronskisti ilman toista kitaraa ja bassoa. Noh, sattuuhan sitä.

Eturivin yleisö oli sisäistänyt mahtavasti kuinka hevikeikalla tulee heilua. Ikävä kyllä järjestysmiehet eivät tuntuneet ymmärtävän, että vähän riehakkaampi heiluminen, jossa ei kuitenkaan vahingoiteta ketään, kuuluu ikään kuin asiaan. Ei sitä tarvitse olla heti toppuuttelemassa jos nuorisolla alkaa vähän svengi jytäämään.

Seuraavana päivänä pistäydyimme Imatran Music-Brosilla katsastamassa, että mitä ne Stam1nan pikku-mäntit siellä oikein puuhastelevat. Ja kylläpä ne puuhastelevatkin! Naamat virneessä saimme paikalta poistua. Sen luokan debyyttiä tuntuisivat pojat Aaltosen Miitrin kera työstävän. Voi olla, että ei tarvitse enää kauan pojitella. Saattaa tulla turpaan.

Tästä olikin hyvä jatkaa treenikämpille avaamaan peli Mokoman uuden biisimateriaalin suhteen. Taisipa muutama putelikin tulla avattua, ihan silkasta treenaamisen riemusta.