Kuvia: http://www.saunalahti.fi/jesvah/mokoma/

Tampereen Sauna vaati yhden välipäivän, jonka jälkeen valuimme tahoiltamme Tavastialle. Slayerin lämppäys ja näkeminen, sekä festarikesän onnistunut korkkaus näkyivät vieläkin typerinä virneinä ukkojen turpeilla naamoilla. Lähtökohdiltaan päivä ei ollut hirveän kiitollinen hevaamiselle, johtuen Megadethin (olettaen, että meillä olisi yhteisiä faneja) samanaikaisesta esiintymisestä Tampereella, mutta tämän seikan ei annettu häiritä omaa innostuneisuuttamme.

Soundcheckissä tapailimme kolmatta uutta biisiä settiin, mutta eihän se ilman treenausta oikein tuntunut lähtevän. Kumma juttu, heh. Päätimme siis siirtää ensiesitystä suosiolla vähän syssymmälle.

Soittoaika oli kello 23:30 ja suureksi iloksemme paikalle oli valunut porukkaa oikein mukavasti. “Noh mikä ettei”, toteaisi eräskin insinöörismies ja niin totesimme myös me, ja lähdimme rokkaamaan. Jossain vaiheessa settiä tapahtui pienimuotoista vesi-ilottelua eli veden lotrausta toistemme päälle ihan “viilennys mielessä”, mutta epäonnensoturi Hämäläinen onnistui roiskauttamaan vesikaaren monitoripöydän päälle. Tämän seurauksena lavamonitorit pimenivät muutaman biisin ajaksi, joka tietysti aiheuttaa omat vaikeutensa soittosuorituksen läpiviemiseen. Tästä kuitenkin selvittiin jotenkuten ja kuin tilauksesta seuraava ohjelmanumero olikin Santun 30-vuotisjuhlakakutus. Onnellisen tietämätön sankari käy soittelemaan Hiljaisuuden Julistajan bassointroa kun yhtäkkiä Jarski ja Juha hyökkäävät lavalle, iskien hirvittävän kermamällin Santun naamalle. Biisi poikki ja pienet yhteisonnittelulaulut, ja takaisin Julistajan kimppuun. Yllättynyt kermanaamainen basisti näytti yllättyneeltä kermanaamaiselta basistilta, ja haisi lehmänpötsiltä kerman alkaessa hapantua lähes välittömästi.

Mitään muuta jännää ei sitten tainnut tapahtuakaan. Eli encoren jälkeen pikaiset puuskutukset ja hien kuivaukset, ja tuttuja morjenstamaan.