Bussi lähtee liikkeelle kello 10, ja on todella lähellä että Aallon Kuisma ei lähde. Aamulla olo on aivan uskomattoman huono. Ei se flunssa tainnutkaan lähteä eilisillan kossuvissyillä mihinkään. Päinvastoin, sehän meni mahaan. Pieni välietappi kerrallaan saan laukun pakattua ja itseni bussiin.

Matka Kuopioon menee nukkuessa sen minkä flunssakolotukselta ja pahoinvoinnilta pystyy. Nukkumista ei helpota myöskään se, että muu porukka tulkitsee bussissa menneiden vuosien hittejä Sing Star -pelin vauhdittamana. Yllättävän epämusikaalista porukkaa tähänkin ryhmään mahtuu, ottaen huomioon, että bändi on kuitenkin Suomen listaykkönen. Matkan varrella kirjoitamme nimmareita Iisalmessa, ABC -ihmishuoltoparatiisin kassajonossa. Hetken aikaa tunnen olevani rocktähti.

Kuopiossa tutustun taas hotellin nukkumaominaisuuksiin. Paha olo ei helpota vaikka ilta on jo pitkällä. Omituista. Hotellin iltasauna tulee taas tarpeeseen, ja se piristääkin oloa sen verran että usko keikan onnistumiseen palaa.

Henkka on täynnä, ja keikka voi alkaa. Flunssa tuntuu vaivaavan yhtä sun toista soittajapoikaa, mutta ei se kyllä lavalla näy. Itken silmät päästäni -kappaleen viimeisestä kertsistä on muodostumassa melkoinen yhteislauluhetki. Kylmät väreet seikkailevat soittajan persiissä, kun yleisö tulkitsee Markon herkkää tekstiä tippa linssissä. Lisäksi ihmettelen yleisöjakaumaa. Eturivissä tuntuu olevan pelkkiä akkoja, mikäs juttu tämä nyt on? Missä ovat hikiset äijät? Miksi tilalla on hikisiä naisia? No samapa tuo, eikun ropeli pyörimään.

Keikka kulkee hienosti, ja pienen nimmari-, valokuvaus-, ja rupattelusession jälkeen lähden kirkuvia tyttöjä karkuun hotelliin. Hyvin nukuttaa.