Mäntistö valui pelipaikalle omilta suunniltaan, ja oli suunniltaan lähinnä hyvin tai huonosti menneistä MM-veikkauksista. Ensin kävimme läpi tärkeimmät kuulumiset eli miten pistesaldo on kelläkin karttunut ja sitten vasta kyselimme, että kuinkas se kesä on muuten lähtenyt sujumaan, tuliko kalaa, onko hiki ja vieläkö se laituri kelluu? (Selvennykseksi: meillä on sellainen 30 hengen porukka joka on veikannut kaikkien pelien tulokset finaaliin saakka, ja parhaiten veikanneita odottaa valtava palkinto.) Crewin kehotuksesta emme menneet häsläämään laitteiston kasailussa olleenkaan, ja tämä mahdollistikin siirtymisen Mikonkadun terassijatkumoon. Oli siellä ihmistä jos monenmoista ja janoista.

Kollektiiviamme vaivasi pikkaisen joku epämärääinen vatsapöpö, mutta tarpeiden kiinteysasteita riittävästi analysoituamme paiskasimme roskien sijaan hevit soimaan. Vaikka Ontherocksin lava ei varsinaisesti mikään lentokenttä ole, niin tänään se tuntui yllättävän tilavalta. Syynä lienee se, että lavalla ei ollut ainuttakaan monitoria, jokaisen svengaillessa ainoastaan korvamonitorin tuottaman äänimaiseman tahdissa. Oli syy mikä tahansa, mutta nyt soitto ja laulu kulkivat vaivattoman tuntuisesti. Lisävoimaa antoi hivenen seisoskeleva keskiviikkoyleisä, joka ei missään vaiheessa antautunut mihinkään suurempaan karkelointiin, mutta käyttäytymisellään lietsoi bändin yrittämään yhä kovempaa ja riehakkaammin. Eli voimaa voi saada yhtä lailla villisti pyörivästä pitistä kuin seisoskelevastakin yleisöstä, kertakaikkinen win-win situation.

Keikan jälkeen bailasimme hieman ja siihen oli kerrankin järkevä syy. Olimme järkeilleet niin, että seuraavana päivänä Jyväskylässä ei voisi rentoutua, koska perjantaina Provinssissa pitää olla juhlaiskussa, joten tänään voi ja pitää revitellä, jotta huomenna ei edes huvita lähteä riekkumaan. Tätä suunnitelmaa lähdimme toteuttamaan. Lopputulos: onnistunut. Ainoastaan jatkot jäävät pöytäkirjoihin maailman kaikkeuden latteimpina. Siirryimme poikaporukalla Kalliossa sijaitsevaan yksityisasuntoon ja pistimme uuden Celtic Frostin soimaan, kuluu noin viisi minuuttia kun joku toteaa kaikkien suulla: “Eiköhän tää ollut v*ttu tässä, tilaa äijä taksi!”