Kuopioon oli totta tosiaan saavuttu edellisenä iltana, joten päivällä oli hyvin aikaa vaikka torilla kahvitteluun, kuten minä tein tai ”Angus-kitaran” osteluun, kuten Saikkonen teki. Kukin käteisvarantonsa mukaan, heh.

Kaupungin humusta ja Intron terassilta kollektiivimme siirtyi Väinölänniemeen ja IRC-lavan taakse aikaa tappamaan. Ja jos seuraavaan bäkkäriraideriin lisätään jääkiekkokaukalo, niin samalla sinne täytyy lisätä yksi kpl järviä. Sellainen nimittäin löytyi suoraan lavan takaa ja sinnehän piti mennä välittömästi lillumaan, ennen ja jälkeen keikan. Kuumat rantaleikit hiekkafalloksineen osoittautuivat oikein päteväksi ajanviettotavaksi ja kohta pitikin kiilata Uniklubin ja Klamydian väliin musisoimaan.

Keikka oli muistaakseni aivan kelvollinen ja jengiäkin oli hyvin paikalla. Tässä vaiheessa pystyn heittäytymään näinkin syvälliseen analyysiin.

Kuskimme Raaka-ajo-Rollo oli ilmoittanut, että keikan jälkeen lähdetään ajamaan kotiin ja turhahan se oli hippien pullikoida vastaankaan. Matkaa tehtiin pitkään ja hartaasti halki lempeän kesäyön. On siinä omanlaisensa tunnelmaa, varsinkin kun siitä sattuu tykkäämään. Päivän uurastuksen ja lukuisten paskahousutappioiden uuvuttamana saatoinkin nukahtaa dieselmoottorin tasaiseen kehtolauluun ja herätä jossain toisaalla.