Kesän ainoa vapaan viikonlopun jälkeen oli mukavaa palata jälleen korttirinkiin ja kitaran varteen. Saavuin kesämökin rauhasta kotikaupunkiin Tampereelle, jossa Tammerfestejä oli bailattu jo pari päivää. Ulkopaikkakuntalaisia odotellessa päätimme viettää Marskin kanssa kiireetöntä laatuaikaa kahvittelun ja Kärtsyn terassikeikan merkeissä. Joutilaisuus on hyve.

Illalla koittaisi vuoden viides esiintymisemme Tampereella – aikamoinen määrä Mokomaa tämän kokoiseen kaupunkiin. Yleisökatoa emme kuitenkaan osanneet pelätä, sillä kattauksessa oli mukana myös kuumaakin kuumempi Diablo sekä Klubin puolella Swallow the Sun.

Jotta viides keikka tarjoaisi jotain uutta sekä meille että etenkin yleisölle, lisäsimme settiin pari harvoin esitettyä numeroa. Sirppi nostettiin mukaan Viides vuodenaika –ep:n tuoreen kultauksen kunniaksi ja dvd:ltä tuttu Uusi Aatami, uusi Eeva ihan muuten vaan. Kertaalleen ehdimme biisit lyhyeksi jääneessä sound checkissä veivata. Pysyisipähän dementia loitolla tänäkin iltana.

Jotta momentum saataisiin rakennettua tauon jälkeen, lähes koko ryhmä pysyi tiiviisti kasassa keikkaan asti saman pöydän ääressä ulkoilmassa. Treenaamaan emme ehtineet, joten palauttelu täytyi tehdä mielikuvaharjoittelun avulla.

Lämmin päivä nosti tuttuun tyyliin myös Pakkahuoneen lämpöasteet saunamaisiin lukemiin. Löylyä löi Diablo sekä 1500 lipunostajaa.

Huolellisen nestetankkauksen (ei alkoholia) jälkeen nousimme hoitamaan illan leiviskäämme hyvissä tunnelmissa. Porukka tuntui nauttivan toimituksestamme – tunne oli molemminpuolinen. Setin erikoisuudet vedettiin kieli keskellä suuta läpi liki kunnialla, mutta eiköhän nuo erikoisuudet jää jatkossakin erikoistilanteisiin.

Diablo joutui lähtemään keikan jälkeen ajelemaan kohti Joensuuta ja Ilosaarirockia. Meillä oli sama osoite, mutta soittoaikamme koittaisi vasta 12 tuntia Diablon jälkeen. Näin ollen porukallemme avautui mahdollisuus valinnoista riippuen hyviin yöuniin tai univelan kasvattamiseen. Molempia ratkaisuja nähtiin.