Lahti, Finlandia-Klubi, 19.10.2012

Kerran vielä pojat ja sitten vielä pari kertaa 2012 –kiertueemme on päässyt hyvään vauhtiin. Rundi alkoi levynjulkaisupäivänä 19.10. Lahden Finlandia-Klubilta. Vauhtia haettiin aiemmin päivällä Helsingin Levykauppa Äxästä, jossa soitimme muutaman biisin akustisesti ja tapasimme kuulijoitamme.

Päivä oli jännittävä. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että yhtye vetoaa kuulijoihinsa vielä kahdeksannella uusia kappaleita sisältävällä albumilla. Olemme onnekkaita ja kiitollisia, että haastavan kaksitahoinen ”180 astetta” kiinnosti edelleen ihmisiä siinä määrin, että kauppa täyttyi kuulijoista ja levynostajista.

Mukavan moikkailutilaisuuden jälkeen ahtauduimme Jannen henkilöautoon ja suuntasimme kohti Lahtea, jossa tekniikan ukot olivat jo tovin kasailleet kamojamme.

Miitri, Kesä-Esa ja Jarkko olivat tehneet erinomaista duunia. Lava näytti ja kuulosti hyvältä.  Ehdimme soittaa uudet biisit kertaalleen läpi. Ei ole läpihuutojuttu nostaa seitsemää kokonaan uutta kappaletta settiin vanhojen keikkahittien kaveriksi. Tanssiaskeleet täytyy suunnitella yms. jne.

Selvitimme rundin avauksen jota kuinkin kunnialla. Uudet biisit tuppasivat nousemaan ylitempoihin, mutta pahemmilta kaatumisilta vältyttiin. Setti todettiin hiukan etupainoiseksi, mutta biisivalinnat onnistuneiksi.

Pikaisen saunan jälkeen hyppäsimme jälleen Jannen henkilöautoon ja jatkoimme kierrostamme Tampereelle. Paikallisessa Levykauppa Äxässä oli  lauantaina ohjelmassa akustinen keikka ja nimmaritilaisuus.

Tampereellekin riitti meininkiä ja porukkaa kiitettävästi – paitsi lavalle. 20% kokoonpanostamme  (ja 100% matalasta taajuusvasteesta) erehtyi hyppäämään aamuyöllä Helsingin junaan, joten esiinnyimme Tämän maailman ruhtinaan hovi –albumin kokoonpanossa.

Lauantai-ilta oli vapautettu Mokoma-keikasta, sillä pyörittämämme levy-yhtiön lemiläiset kultapojut esiintyivät Pakkahuoneella tuhatpäiselle yleisölle ja Musiikki&Media –tapahtuman kutsuvieraille. Jalometallilevyjäkin piti jakaa. Oli  siis sonnustauduttava metsähousujen sijaan levy-yhtiösedän henkiseen pikkutakkiin ja lähdettävä edustamaan.

Oulu, Club Teatria, 26.10.2012

Kiertueen avannut tynkäviikonloppu jätti hampaan koloon muutakin kuin aamuöiset kebabit. Parannettavaa jäi Lahden esityksen jälkeen rutkasti. Settiä tasapainotettiin ja biisivälejä trimmattiin. Tempoihin päätettiin kiinnittää erityistä huomiota.

Helsingin revohka kokoontui Nosturilla klo 5:30. Huonosti tai ei lainkaan nukutun yön jälkeen meininki oli varsin rauhallinen bussin kaartaessa Tampereelle.

Bussiunien jälkeen Oulu alkoi vihdoin häämöttää. Erityisen aikaisin oli lähdettävä, koska ohjelmassa oli jälleen akustinen keikka Levykauppa Äxässä. Tekniikka siirtyi suoraan Teatrialle pystyttämään kamoja. Me taas nautiskelimme miellyttävästä matineasta kaupan pikkuruisella lavalla. Mahtava oli vastaanotto Oulunkin kaupalla!

Oulussa aikataulu oli varsin tiukka, joten soundcheckiin ei tällä kertaa ehditty. Onneksi oli luottomiehet puikoissa – KK monitoreissa ja Miitri miksaamassa.

Kaikuisa Teatria on akustisesti hiukan haastava paikka, mutta yleisöhän on Oulussa ihan kreiseimmästä päästä. Kiitos jälleen osallistumisesta! Setti toimi viilausten jälkeen pykälää paremmin kuin Lahdessa, ja tempotkin alkoivat asettua. Kiertueen toiseen keikkaan mennessä olimme saaneet alkunauhankin keikan alkua juhlallistamaan. Janne Saksan sanoin: mahtipontical.

Oulussa on aina mukavaa. Niin mukavaa, että päätimme lähteä häivyttämään adrenaliinihumalaa 45 Specialiin. Tärkeimmät taisi tulla sanotuksi jo Teatrian lavalla, sillä muutaman drinkin jälkeen tuntui sopivalta vetäytyä ansaitulle levolle.

Kajaani, Balls, 27.10.2012

Ennen tätä Ballsin keikkaa olimme soittaneet Kajaanissa kollektiivisen muistimme mukaan vain yhden keikan Puhalla nollat –tapahtumassa. Se keikka oli ikimuistoisen jännittävä. Lavalle ei nimittäin ollut asiaa, mikäli promillemittarin viisari olisi värähtänyt. No, meillä ei värähtänyt – ei edes promillemittari.

Balls poikkesi jonkin verran tyypillisestä maakuntakaupungin yökerhosta. Täällä ei soinut Haddaway ennen ja jälkeen keikan, vaan yleisöä ja meitä hellittiin kitaravetoisella musiikilla. Joskus tuntuu hiukan kiusalliselta keskeyttää nuorison ysäridisco hevinmäikytyksellä – juuri kun pariutuminen on päässyt lupaavaan vauhtiin.

Kajaanissa yleisö vaikutti tietävän, mihin olivat tulleet. Vastaanotto oli äänekäs ja meininki oikein mainio. Soitto oli kolmanteen keikkaan mennessä hioutunut sille tasolle, jota itseltämme odotamme. Marko oli selvästi rentoutunut ja viihtyi klubin kattorakenteissa normaaliin tapaan.  Enää eivät uudet biisit erottuneet väärällä tavalla ylimääräisen jännityksen takia. Homma on silloin “valmis”, kun ei enää ihan muista, miltä levyltä mikäkin biisi on. Nyt alettiin jo lähestyä tätä tasoa.

Päätimme juhlistaa löytynyttä säveltä baarin puolella. Tapasimme mukavia kajaanilaisia ja nautimme muutamat juomat. Jahka tekniikan sankarimme olivat saaneet kamat bussiin, oli kuitenkin aika aloittaa yösiirtymä kotia kohti. Repeatilla kuunnellun ZZ Topin I Gotsta Get Paidin ja muutamien muiden klassikoiden jälkeen kutsui punkka.

Tämä oli hyvä viikonlopppu.

We’re back.