Panoksemme loppuvuoden pakollisiin levylistauksiin:

 Autechre – Oversteps

Mummoni on sitä mieltä, että hevi kuulostaa vain siltä kuin päättömästi hakattaisiin kattiloita yhteen. Mitähän mummoni olisi tästä mieltä?

Autopsy – The Tomb Within EP

Death Metal! I love it! You should too

Black Breath – Heavy Breathing

Perinteinen ”hardcore träffär svensk döds metal” -resepti onnistuneesti käytössä.

Ceremony – Rohnert Park

F-you hardcorepunkkia ajattomalla otteella, voimaa ja väkivaltaa kaihtamatta.

Circle – Rautatie

Tavallaan todella ärsyttävää, tavallaan nerokasta. Mutta ei missään nimessä haaleaa. Pori on Suomen NWOFHM -pääkaupunki.

Deftones – Diamond Eyes

Jos luulit tätä orkesteria jo menneen talven lumiksi, niin otappa lapio käteen ja kaiva syvempää. Mullanmakuista menoa!

Dillinger Escape Plan – Option Paralysis

Venkoilu-coren valtiaiden tasavarma tuotos.

Electric Wizard – Black Masses

Mustaa ja raskasta on messuaminen, vaikuttavaa and. En suosittele pirtsakoille siideri-etkoille

Enslaved – Axioma Ethica Odini

Muinoin black metallia, 2000-luvulla raskasta progemetalrockia. Auttaahan tämäkin pahimpaan norjalaisuuden kaipuuseen.

Junip – Fields

Sisältää vuoden ehkä koukuttavimman biisin: In Every Direction. Kyllä sillä meriitillä tälle listalle pääsee. Pehmeää korvakäytävähoitoa.

Killing Joke – Absolute Dissent

Väärt of odotus! Kilsoja on mittarissa, mutta mylly ei osoita hyytymisen merkkejä. Päinvastoin.

Kvelertak – s/t

Vuoden miellyttävin ylläritulokas! Black’n rollia Norjasta norjaksi norjalla otteella.

Kylesa – Spiral Shadow

Kahden rumpalin hyödyntämättömyys vähän ihmetyttää, mutta muuten on oikein oivallinen levy. Kylesa siirtyy levy levyltä lähemmäksi valtavirtaa, mutta ei kai se väärin ole. Osaa ne metelöidäkin!

Metsatöll – Äio

Veljeskansan metalliylpeyden paras levy. Upeita kansanmusiikkimelodioita ja raskaita riffejä!

Radiopuhelimet – Rakastaa sinua

Se on helppo uskoa kun saa kuultavakseen näin hienon levyn orkesterilta, jonka ei jo vuosirenkaidensa perusteella pitäisi enää tehdä yhtään hyvää levyä. ”En liian vanha rokkaamaan” lauloi jo Nykterin Joke aikoinaan.

The National – High Violet

Rumban kriitikotkin tykkäävät. Mutta ei anneta sen haitata. Kerta kaikkiaan hoivaavaa pop-musiikkia.

Timo Rautiainen – En oo keittäny, enkä myyny

Niskalaukauksen jälkeisen ajan terävintä ilmaisua Timolta. Ei lainkaan niin sisäänpäin kääntynyttä kuin aiemmat soolonsa.

Robyn – Body Talk

Mahdottoman valloittavaa kevytlevitettä. Suosittelen pirtsakoille siideri-etkoille.

Soulfly – Omen

Ei mitään uutta ja mullistavaa Soulflyn levyjen jatkumossa, mutta kyllä sitä Maxin ääntä mieluummin kuuntelee kun selkäänsä ottaa.

Trash Talk – Eyes & Nines

Ceremonyn kanssa samoilla linjoilla. Eli naamalle tullaan! Rajusti.

Triptykon – Eparistera Daimones

Lähes yhtä hyvä kuin Celtic Frostin Monotheist eli aivan pannahisen hyvä.

Kanye West – My Beautiful Dark Twisted Fantasy

Käsittämättömän ilmaisuvoimaista musiikkia. Kaunista ja voimakasta. Runaway ja Lost In The World saavat ihon kananlihalle.