1. Dustin Brown (vitutukset)
2. Kevät (rinnassa olevat asiat)
3. Mokoman keikat (kotimaan matkailu)
4. NHL on the Fly (tosi-tv)
5. Spotify (palvelut)
Treeniblogi 2008-09
Onhan niistä edellisistä harjoituksista jo hetki vierähtänyt, mutta reenejäkin on totta tosiaan keikkojen välissä pidelty! Torstaisena iltana kämpälle saatiin ainoastaan rivimiehet, hektisen, eikun henkisen, Johtajamme keräillessä voimiaan Kuopio-Jkl -viikonloppua varten. Neljä biisiä on about läpisoittovaiheessa, ja niiden sovituksia hioimme entistä terävimmiksi. Alkavat asettua, kele. Ainoastaan Kuisman “hassuhölkkä” kokenee muutoksia, muut voi ampua tuollaisinaan uralle, ja painoon;)
Koska korvat eivät soineet vielä tarpeeksi, piti reenien jälkeen siirtyä Nosturin salin puolelle kummastelemaan Satyriconin stadionbläkkistä. Niin, aika hassu juttu: Frost nimittäin lämmitteli 1,5 tuntia meidän reeniksen oven kupeessa ennen keikkaa. Mies takoi sähkörumpujaan vimmatusti tukka silmillä ja hieroi jotain roll-on kylmägeeliä kroppaansa. Raju sälli.
Jätä kommentti
Etusivu uusiksi, mokomalaisille poissulkevia tukisopimuksia
Mokoman kielisoittajat ovat tehneet poissulkevat tukisopimukset Millbrook Musiikin kanssa GHS-kielien katkomisesta, sekä Worna Guitarsin kanssa plektrojen yleisölle viskomisesta.
– Tämä on ihanaa, kaikki unelmani ovat nyt täyttyneet. Kun laittaa kaiken peliin, niin mikään haave ei ole mahdoton, kertaa orkesterin kakkoskitaristi Kuisma Aalto tapahtumien kulkua silminnähden liikuttuneena.
Tsekkaa Viisi maukkainta kesäherkkua 2009 -kesärilluttelun keikkapäivät tämän sivun vasemmasta laidasta, ja tule paikalle todistamaan miten kieli vinkuu ja plektra lentää!
Jätä kommentti
2.5.2009 Tavastia, Helsinki
Tavastialla otettiin vastaan henkilökunnan mukaan yhtä vuoden vaikeimmin myytävistä päivistä: vappuhulinoiden jälkeistä lauantaita. Kävimme Hyrkälän kanssa tsekkaamassa ennakkomyynnin Helsinkiin saavuttuamme, ja kiitettävät puolen tuhatta lippua oli myyty. Huoli pois!
Ennen äänentarkistuksia jäi pari tuntia ylimääräistä aikaa, joka tärvättiin Hyrkkään taloyhtiön saunassa. Seuraavilta saunojilta oli kuulema lämmin vesi loppunut, pahoittelut siitä.
Lämppäreitä oli haalittu paikalle kaksi enemmän kuin laki sallii. Niin hyviä bändejä kuin FM2000 ja Nicole ovatkin, niin melkoinen tungos moisesta ukkolaumasta Tavastian bäkkärille syntyy. Mutta mikäs siinä, kahden keikan jälkeen lämppärit olivat erittäin paikallaan myös omaksi herätykseksi viikonlopun finaalia varten.
Soundcheck oli erikoinen, sillä Kuisma ei päässyt lainkaan paikalle. Vajaalla pakalla pelatessa lopputulos oli myös sen mukainen: vajaa.
Oman soittovuoromme koittaessa klubi oli täysi, joten astuimme lavalle intoa täynnä. Pientä huolta aiheutti edellisen illan vamma, jota olin lääkinnyt hirveällä satsilla ibuprofeiinia. Heilimon Perslarski antoi vielä viimeisen silauksen oivallisella yläselän ja niskan hieronnalla. Päätin myös olla iisisti tämän keikan.
Ja paskat. Adrenaliini vei mukanaan ensitahdeista, ja samalla unohtui niin iisisti ottaminen kuin kipukin. Koko rivimiehistön mielestä keikka oli paras ikinä Tavastialla. Aiemmin emme maalaispoikina ole aina olleet aivan kotonamme rock-häpytön joskus kankeassa ilmapiirissä, mutta nyt irtosi!
Harmi, että vähintään yhdellä viidestä jää aina jotain hampaankoloon. Tällä kertaa keulahahmolla oli suuria vaikeuksia lavasoundin kanssa munilleen menneen monitoritsekin takia. Meidän Marskista on kuitenkin kasvanut jo sen luokan ammattilainen, että luulin myös hänen keikkansa olleen mitä parhain. Ei kuulunut vitutus äänen sävyssä tai esiintymisessä, ja hyvä niin.
Jätä kommentti
1.5.2009 Woodoo, Imatra
Vapunpäivän siirtymä oli varsin kohtuullinen, joten ehdin käväistä vappubrunssilla (=siideri ja sämpylä) Kouvolan keskustan kävelykadulla Pitbullin pahamaineisen kitaristi John Keun johdolla..
Vappuhulluttelu jatkui kulttuurisessa kotikaupungissamme Lappeenrannassa, jossa palasimme teini-iän perinteiden pariin. Homma alkoi tietenkin Kauppatorilta, jossa hurjimmat nauttivat kolmet veyt. Torilta siirryimme linnoituksen valleille. Kieriminen rinnettä alas ei valitettavasti onnistunut, koska vapputuristit olivat valloittaneet picniceillään parhaimmat kierimisvallit.
Matka jatkui kymmenkunta kilometriä huoltoaseman pihalle, johon purkautui porukkamme lisäksi myös kolme vetyä (savukinkku, kaikki mausteet), jotka Santtu oli aiemmin työntänyt systeemiinsä. Yökkäystä todisti myös paikalle osunut äiti kahden lapsensa kanssa. “Lapset, älkää katsoko!”, totesi äiti peittäen samalla lasten silmät. “Katsokaa vaan, se on rock”n”rollia!”, opetti puolestaan Hyrkälä lapsukaisia.
Sittemmin konkurssiin mennyt Imatran Woodoo oli käynyt läpi melkoisen remontin sitten viime näkymän. Yläkerran uudenkarhea luksusasunto toimi bäkkärinä ja majoitustilanamme, joten puitteet olivat kunnossa. Mukavuudenhalustaan tunnettu Kuisma muistelee edelleen erityisellä lämmöllä lukaalin spa-osaston auringon valossa välkehtivää poreallasta. Mikäs siinä on hevihirviön loikoillessa kylmää karpalomehua siemaillen. Myös lavasoundi saatiin kiitettävään kuosiin, casino francais en ligne mutta Miitrillä riitti hiukan puuhaa tyhjän salin akustiikan kanssa.
Keikka pääsi alkamaan Sami Kapasen vapauttavan jatkoaikamaalin jälkeen. Samalla kellonlyömällä rokkikeikasta sai tarpeekseen Hyrkkään Harri-setä, joka oli tullut kuuntelemaan kelvottoman veljenpoikansa toimitusta.
Soitto kulki kivasti ja yleisökin lämpeni pikkuhiljaa. Soitimme lopulta kenties uramme pisimmän keikan: 19 biisiä. Marras lisättiin settiin yleisön huutelujen ansiosta, ja encore-setin jälkeen palasimme vielä esittämään erikoisversion Vihollisista: siis mie rummuissa, Marko ja Santtu kitaroissa, Hyge passossa ja Kuisma vappupillissä. Helkutin hauskaa, mutta hapottavaa.
Rajuhko mossausvamma yllätti meikäläisen jonkin biisin välissä. Korjasin kitaran hihnan asentoa, minkä seurauksen jokin napsahti yläselässä. Kipu oli melkoinen, mutta adrenaliinin voimalla hommasta kuitenkin selvittiin.
Ei muuta kuin penthousen kevyen after skin kautta peiton alle valmistautumaan isolle kirkolle lähtöön.
Jätä kommentti