Alun perin meidän piti käväistä vain Kokkolarockissa pistokeikalla. Koska matkaa olisi kertynyt joka tapauksessa järjettömästi, päätimme lisätä Kokkolan ympärille myös keikat Ouluun ja paluumatkalle Tampereelle.

Oulu on ollut hyvä meille liki alusta pitäen. Tällä kertaa ohjelmassa oli pitkästä aikaa 45 Special (siis myös soittopaikkana). Baarissa on hyvä tunnelma, joskin omaa kokemustani varjostaa konkreettisesti helvetinmoinen betonipylväs, joka asettuu oman asemani ja muun bändin sekä yleisön väliin. Vaan pientähän tuo, aina täällä on viihdytty pylvästeistä huolimatta.

Matkaa Ouluu kertyy kokonainen päivä, johon valmistauduin Santun kanssa muutamalla drinkillä treenien jälkeen Helsingissä. Valmistautuminen onnistui sikäli hyvin, että nousin lopulta bussin punkasta vasta Viitasaaren liepeillä. Masu ehti heräillä sopivasti ennen Pihtipudasta, jossa ohjelmatoimistomme Dex-viihteen Kikka tarjosi meille loisteliaan buffet-lounaan. Lämmin kiitos siitä!

Mukaan oli astunut Jyväskylästä myös pitkäaikainen keikkamyyjämme Tokolan Janne, joka oli tätä ennen onnistunut välttelemään yhteisiä reissuja tehokkaasti ilmeisesti verbaalisen muilutuksen pelossa. Paitamyyjän virkaa reissuillamme toimittanut Mikko “Stay Heavy!” Vehmaskin on todennut, että ” Tehän olette koulukiusaajia!”. Kiusatuista kiusaajiksi. Mutta turhaan pelkäsi Tokola, ellei muutama tappio Paskahousussa sitten jättänyt traumoja. Hauskaa oli paitsi meillä, poikkeuksellisesti myös vieraalla.

Soundcheckiin päästiin lopulta ilman muilutusta hyvissä tunnelmissa. Lavasoundi oli paras ikinä ja ranteet kuin voidellut treenien jäljiltä. Ei olisi millään malttanut lopettaa tsekkaamista, mutta pitihän lauteet lämmittävän FM2000:kin saada taajuudet haltuun.

Soittoaika oli niin kohtuullinen, että emme viitsineet poistua hotellille maatumaan. Sen sijaan suuntasimme viereiseen puistoon, jossa törmäsimme Mokoma-paitaisiin kavereihin, joiden rahat eivät riittäneet pääsylipun hankkimiseen. Edellisen viikonlopun Qstock ja nuorisotyöttömyys alkavat näkyä. Saimme pian seuraa myös paikallisista puistopuleista, jotka eivät suostuneet kevyellä kehotuksella jättämään meitä rauhaan. Niinpä odottelimme viimeiset pari tuntia 45:n piskuisessa takahuoneessa.

Lämmin päivä ja paikalle saapunut runsaahko yleisömäärä lämmittivät baarin sellaisiin lukemiin, että liskon lämmönsäätelyjärjestelmällä varustettu Hyrkäs oli liukkaassa kunnossa. Yleisö otti meidät riehakkaasti vastaan, ja keikasta tuli yksi kesän kuumimmista vedoista monella mittarilla. Soitto oli meidän mittapuulla timanttia. Pohjoisen ihmiset ovat aina osanneet pitää sellaista meteliä, että soittaja ei pääse jäämään kylmäksi. Räätälöimme vuoden ainoalle Oulun keikalle setin, joka oli sekoitus kevätkiertueen erikoisuuksia ja kesäsetin viihteellisyyttä. Hyvin tuntui uppoavan molemmin puolin lava-aitaa.

Keikka oli fyysisesti rankimpia ikinä, ja nestehukka oli tosiasia. Hetken aikaa jaksoin tsempata ja jutella tuttujen kanssa, mutta pian oli lähdettävä yöpalan kautta nukkumaan ja latautumaan seuraavan päivän keikkaan.