Kotikaupungin keikan ehdottomasti jännittävin tapahtuma koitti soundcheckin jälkeen, kun päätin kutsua koko kiertuerevohkamme kotiini saunomaan. Viitaten Mikkeli-raportin härskiin älämölöön, toivoin, että emme törmäisi naapureihin matkalla taksista kotiovelle. Taksimatkalla jutut olivat niin pahoja, että epäilin kuskin jättävän ryhmämme matkan varrelle. Yllätyksekseni porukka alkoi kuitenkin vähitellen rauhoittua, ja pian meininki olikin aivan kotikenttäkelpoista.

Katselimme Stam1nan dvd:tä, jonka ääreen puolet porukasta jumittuivatkin. Loppujen kesken vietimme meille ah’ niin harvinaista poikaporukan saunailtaa.

Aika riensi siihen malliin, että pian oli aika siirtyä Klubille valmistautumaan. Siellä odotti lämmittelijäksi pyytämämme Kasvain-yhtye ja ilmeisen loppuunmyyty sali. Seurasimme tovin Kasvaimen keikkaa, joka kuitenkin kärsi ääniteknisistä ongelmista.

Pääsimme ennen pitkää tositoimiin. Aiemmilta keikoilta tuttu settilista toimi tänäänkin illan ohjelmana, ja hyvin toimikin. Keikka oli ainakin soittajan näkökulmasta kivikova. Eturivin nuoret uroot pitivät huolta siitä, että Lahden keikalta tuttu Sibeliuksen henki ei pääsisi tänään saliin hiipimään. Vaikka Vihollisten huutaminen jokaisen biisin jälkeen meinasikin jo tuntua jankkaamiselta, niin ehdottomasti parempi kuitenkin näin.

Keikka oli mielestäni paras koskaan Tampereen Klubilla soittamistamme. Hiukan epäilin alkuvuodesta, että kannattaako meidän lähteä ilman uutta levyä kiertämään tuttuja kaupunkeja ties kuinka monetta kertaa. Viimeistään tämä keikka varmisti, että touhussa on hyvinkin paljon järkeä.