Bändiä uhkaa ylikunto. Vuoden ensimmäisestä treenikerrasta ehti kulua vain viikko, kun saastainen kollektiivitreeniksemme täyttyi jälleen uusista ja vanhoista Mokoma-sävelistä.

Päivä alkoi viikko sitten hahmottuneen Vulvan lauttureiden jatkotyöstöllä. Viime treeneissä surkuhupaisasti käsiin levähtänyt c-osa oli erityishuomion kohteena. Automatkalla Tampereelta keksimme Markon kanssa muutaman parannusehdotuksen, joiden pohjalta väliosa myös saatiin nytkähtämään siedettävään kuosiin. Lähellä ollaan. Ja biisihän on väkevä, vaikkakin tyylillisesti taas jotakin meille uutta. Marskin melodiataju on taas jalostunut pykälän-pari, ja tyylillisesti ollaan mukavasti sivussa omista maneereistamme.

Taiteilimme myös jonkinmoiseen läpisoittokuosiin työnimi Danziggy Stardustin, joka sekin tuulettaa rytmistä maailmaamme. Ainakin vielä. Eiköhän siitäkin saa d:stä nypytettävän thrashin, kun oikein yrittää. Marsalkan melodialinja polveilee luontevasti melankolisessa mutta intensiivisessä tunnelmassa. Tästä(kin) tulee hyv.

Viimeinen kolmannes treeneissä meni tulevien kevätkeikkojen setin miettimiseen ja treenaamiseen. Kävimme läpi liudan jonkin asteisia harvinaisuuksia, joista kerralla mahtunee setti 3-4. Slovariosastoa meinattiin päivittää kunnolla. Marrasta tai Kuusaata ei luultavasti tulla kuulemaan. Ainakaan ekalla keikalla, heh.

Sen verran olivat bändin jäsenet ja jäsenensä vertyneet uusia riffejä raapiessa, että vanhat kappaleet kulkivat melkoisen hyvin. En elä talven yli soitettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 marraskuun, ja biisihän palautui mieleen muistelematta ja vieläpä tuntui hyvältä. Paluumatkalla visioimme Markon kanssa bändisovitusta myös Heiheiheinäkuusta, joka luultavasti saadaan testattavaan kuntoon seuraaviin treeneihin mennessä.

Sovitusten lisäksi mietimme treeneissä myös seuraavaa arvoitusta: Marko puhuu kovempaa kuin laulaa ja huutaa hiljempaa kuin puhuu. Kuinka pitkälle Santun huuto kuuluu?

Miettikää sitä. Nähdään Turussa.