MOKOMA.COM

Edessä oli tänä viikonloppuna kaksi paikkakuntaa, joissa on soitettu lähes yksinomaan erinomaisia keikkoja – siis omasta mielestämme. Ensimmäisenä oli vuorossa Kuopion Henry’s pub, jossa emme olleet ainakaan pariin vuoteen soittaneet.

Paikka on kompakti. Sisään mahtuu mukavasti porukkaa ja tunnelma on intiimi. Lämppäreitä ei ollut, joten sound checkissä oli mukavasti aikaa treenata uusia biisejä. Läpisoittokuosissa oli kaikkiaan kolme biisiä, jotka kaikki alkavat tuntua melkoisen hyviltä. Keikoille niitä ei vielä voi kuitenkaan ottaa, sillä niistä puuttuu vielä niinkin vähäpätöinen asia kuin tekstit.

Takahuoneessa Markoa odotti hauska yllätys, kun Helsingistä matkustaneet rivimiehet esittelivät johtajalle hankkimaansa Laulu- & taiteilusalkkua ja sen sisältöä. Hankinnan taustalla on vuosia mukana kulkeneen laulusalkun jääminen pois tältä kiertueelta. Marski hermostui siihen, että salkku tahtoi olla usein väärässä paikassa väärään aikaan. Kiivaan laulajan johtopäätös oli se, että laukun sisältö heitettiin roskiin, ja itse laukku jäi Santun kotiin jonkin reissun päätteeksi. Laulusalkku oli pitänyt sisällään mm. kyniä ja paperia settilistojen laatimista varten. Lienee selvää, että tekniikalla on hetkittäin ollut ylimääräistä puuhaa keikkapaikoilla papereita ja tusseja haaliessa.

Rivimiesten Laulu- & taiteilusalkuksi nimeämä kantoväline osoittautui melkoiseksi inspiraation lähteeksi: papereita eri pastelliväreissä, koristeltuja tusseja, serpentiiniä (paperi ja spray), huumorisilmälasit, kuukivi, Kuisman sielu (mustaksi maalattu kivi), yrttitippoja äänen huoltoon ja lukuisia muita hyödyllisiä tarvikkeita. Marko oli selvästi otettu, melkein liikuttunut.

Treenin jälkeen söimme hyvin viereisessä ravintolassa ja aiheutimme vain vähän jos ollenkaan pahennusta. Taustamusiikki ja kaikuisa tila häivyttivät härskeimmät huomiot osaksi taustaäänimassaa.

Henkka oli likimain täynnä, kun soitto alkoi. ”Huumorisiipi” johtajamme Marko etunenässä alkoi olla rundin keskivaiheen psykoosissa. Ehkä rivimiesten hankkima huumorisalkku tai Speden henki avasi loputkin padot, mutta keikalta ei sketsejä puuttunut. Tiedä sitten menikö jo liioitteluksikin. Ilmeisesti ei, koska yleisö vaati yhtyeemme lavalle takaisin setin päätteeksi. Loistelias tunnelma ja keikka jälleen kerran, kiitos Kuopio!

Kuopion Henkassa keulakuvamme huumorimittarit ovat paukkuneet rajoittimille ennenkin. Muistissa ovat mm. sketsit ”Antero Niittymäki!” ja ”Elviksen henki”. Niittymäessä Marko ottaa pöydältä Jannen lämmittelypadin, huutaa ”Antero Niittymäki!” ja linkoaa puolen kilon painoisen kiekkomaisen kappaleen kohti Kuismaa – osuen onneksi vain seinään. ”Elviksen henki” taas oli vastaava tilanne kuin rokin kunkulla eräässä tv-taltioinnissa. Elvari hekotteli ties missä aineissa jotakin muille käsittämätöntä asiaa niin, että äijä putosi tuolilla. Sama asia onnistui taannoin myös meidän Markolta, mutta vain kahvin voimalla. Niinpä myös Markon tilaamaa kahvia kutsutaan porukassamme ”Elviksen hengeksi”.