MOKOMA.COM

Olipas tuottoisa päivä! Tapailin kahta kappaletta ja sain ne mielestäni oikein hyvään kuosiinkin. Suurin osa päivästä kului kitara sylissä. Nyt laskin jo luutun käsistäni, keitin kahvit ja siirryin takan lämmitykseen. Olin niin uppoutuneena soittoon, että en viiteen tuntiin muistanut syödä enkä lämmittää. Mökin lämpö laski 20 asteesta 15 asteeseen. Enkä huomannut mitään ennen kuin vasta lopettaessani soitannan, kun tajusin hieman hytiseväni. Tämän tuvan lämmityksestä vastaa varaavan takan ohella ilmalämpöpumppu, joka pitää kyllä huolen siitä että lämpö pysyy yllä, mutta kun se humisee melko voimakkaasti, niin joudun sulkemaan sen aina nauhoituksen ajaksi. En sitten muistanut laittaa sitä enää takaisin päälle nauhoitukset lopetettuani. Mutta nyt on taas mukavan lämmin, takkatuli loimottaa kylkeen ja kahvi lämmittää sisäisesti.

Kävin valoisan aikaan kuvailemassa lähimaastoa, mutta taivaan pilvisyys teki kuvista kovin harmaita. Toivottavasti aurinko pilkistäisi vielä ennen kuin nuo komeat tykkylumet tippuvat puiden oksilta, että saisin niistä edes yhden onnistuneen otoksen taltioitua. Jonkun näätäeläimen jälkiäkin havaitsin, mutta enpä tunnistanut niitä tarkemmin. Joitain vuosia sitten näin saukon liukuvan mahallaan mäkistä peltoaukeaa alas. Se jätti hieman samalaisen jäljen, mutta huomattavasti isomman.

Tämä on jo nyt ollut yksi hienoimmista reissuistani ikinä. Niin “työn” kuin loman kannalta. Olen saanut aikaiseksi paljon uutta materiaalia, mutta myös pysäytettyä sisäisen kellon, joka on koko ajan vaatinut tehokkaampaa ajankäyttöä. Nyt ei ole kiire minnekään. Ja kyllä, kyllä täällä viihtyy kauemmin kuin viikon. Viikossa ei miun tahdilla pysty säveltämään kovinkaan montaa kelpo kappaletta. Kuukausi on itselleni mitaltaan aika lailla vähimmäisvaatimus uuden luomiseen, varsinkin kun piipahdan täältä kolme kertaa muuallakin. Ensi viikollakin täytyy käydä Tampereella tekemässä Soundia varten yksi juttu. Jokainen poistuminen mökiltä kaupunkiin kadottaa tunnelman. Ja aina kun tänne palaa täytyy rakentaa ilmapiiri uusiksi. Ihmeellinen on ihmisen mieli, kun se tällä tavalla sopeuttaa itseään vallitsevaan ympäristöön viiveellä.

Omistaja sheivasi traktorilla mökkitien sileäksi, joten huomenaamulla voi kipaista lenkillekin. Edellisestä onkin jo neljä päivää aikaa, ja vieroitusoireita on alkanut jo ilmetä. Nyt rauhoittavien iltapuuhien pariin. Joko kirjan tai X-Men -elokuvan kimppuun. Eli X-Menin. Huomiseen!

Palasin eilen illansuussa takaisin mökille. Taksikuski ei suostunut ajamaan auraamatonta mökkitietä perille, joten jouduin talsimaan hangessa kaksi kilometriä viiden kassin kanssa. Lisäksi ehti juuri tulla pimeää, ja vaikka rohkea olenkin, niin myönnän että hieman jännitti kulkea pimeässä metsässä neitseellisen hangen päällä. Oli pakko lauleskella hiljakseen, jottei se ilves tule ja syö. Tie oli paha, sillä lumen alla oli jäätä, joten meininki oli kuin Jon Bon Jovilla (Slippery When Wet). Kaaduin kerran sillä seurauksella, että loukkasin hieman vasenta polveani, ja tämä kannettava tietokoneeni tippui hankeen – se kun oli hienosti pakattu Sakara Recordsin kangaskassiin. Onneksi ovat tiivistä tekoa nämä Macit.

Perille päästyäni metsästä kuului mylvintää. Joko navetasta luontoon karannut lehmä tai sitten hirvi. Päättäkää itse.

Eilen en ehtinyt alkaa katselemaan uusia kappaleita, aika meni mökin lämmitykseen ja itsensä lämpimänä pitämiseen. Yöllä nukahdin Anaheim Ducks @ New York Islanders -pelin radioselostukseen. Yhteysnopeus täällä jontkassa ei riitä pelien katsomiseen, mutta kuuntelemiseen toki. Viimeinen kierros ennen All Stars -taukoa, nyt pystyy keskittymään melkein kokonaisen viikon johonkin muuhunkin kuin jääkiekkoon. Mehän Kuisman kanssa pelaamme Yahoon fantasiakiekkoa. Olemme molemmat siinä huonoja. Mie huono ja Kuisma erittäin huono. Itse olen 13 joukkueen liigassamme neljäs. Liigaamme johtaa hahmo, joka ei muista vaimoaan ja lapsiaan nimeltä, mutta osaa luetella Columbus Blue Jacketsin farmijoukkueen Syracuse Crunchin nelosketjun pelaajat ulkoa. Yritä nyt sitten pärjätä moiselle.

Huomasin liioittelleeni ruuan kanssa. Mukana on sapuskaa kuin olisin maanpakoon lähtenyt. Minähän olen vegaani, joten valmisruokavaihtoehtoja ei kauppojen hyllyiltä löydy, siispä ruoanlaittoon kuluu aikaa täällä mökilläkin siinä missä kotonakin. Olen sen verran nirppanokka keittiövälineiden suhteen, että otin mukaan oman wokkipannun ja veitsen. Tarkoitus olisi tänään syödä intialaistyylistä kukkakaali-perunapaistosta riisin kera. Maustan sen currytahnalla, inkiväärillä, chilillä ja soijajugurtilla. Teen ruuasta hieman riisutumman kuin kotioloissa, sillä tuoreet yrtit tuskin olisivat kestäneet hengissä Tampereelta tänne saakka.

Ruuastapa sainkin aasinsillan fanipostiin. Joku kyseli mitä teen täällä mökillä luonnossa, että metsästänkö tai kalastanko. Kuten edellisestä kappaleesta voitte päätellä, niin en metsästä tai kalasta. Enimmäkseen olen oikeasti vain soittanut kitaraa, mutta ulkona olen liikkunut valoisan ajan. Minä vain ihastelen ympäristöä ja kuuntelen hiljaisuutta. Lisäksi olen käynyt lenkillä. Paikallinen metsänvartija neuvoi hienon maisemareitin, joka on noin kahdeksan kilometriä pitkä, ja sitä olen juossut. Siinä on yksi kova nousu “vuorelle”, ja jätin sen tänään väliin, sillä tuotakaan tietä ei ollut aurattu. Nyt otin mukaan kamerankin, joten ehkä yritän taltioida pari maisemaa. On vain niin harmaa päivä, ettei taida kuvista tulla kovin yleviä. En ole sitä paitsi kaksinen kuvaaja. Hämärän tultua olen soittanut, lueskellut, laittanut ruokaa, saunonut ja taas soittanut.

Tänään aion työstää yhteen hyräilemällä syntyneeseen melodiaan sointuja. Melodiassa on hieman slaavilainen sävy, ja olen mielessäni kuvitellut siihen useasti Volgan lautturit -tyylisen kuorolaulun. Enpä usko että moista kuoroa lopulta levyllä kuullaan, mutta minusta on mukavaa jo työstövaiheessa ajatella kappaleita valmiina. Olen siinä mielessä periodityöntekijä, että minua motivoi ajatus valmiista levystä. En osaa säveltää tyhjän päälle. Deadlinet motivoivat.

Nyt alkaa jo hämärtyä, täytyy käydä tekemässä takka- ja saunapuut ennenkuin on pimeä. Kirjoittelen taas jahka jotain kerrottavaa keksin.

Jännittäviä äänitteitä (ja ääniä) on metsän uumenista sähköposteihimme putkahdellut. Paljaita sävellyksiä, joiden lopullista muotoa ei voi vielä kuin arvailla. Mystistä metsähousuheviä ilvesvaikutteilla vai jotain ihan muuta?

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus, että mökille suuntaavat kakkoskitaristit, rytmiryhmä and. Perehdymme sävellyksiin koko porukan voimin ja katsomme minkälaisen aivomyrskyn ja inspiraatioiden Tonavan saamme aikaiseksi.

Voisin melkein jo tässä vaiheessa luvata, että viikonlopun tapahtumista seuraa jonkinlaista raporttia, mahdollisesti kuvien kera. Eli Kuisma! Otahan valokuva-aparaatti mukaan!