Meidän porukan juhannus on noudatellut samaa toimivaksi havaittua kaavaa jo kuusi vuotta: Pakkaamme bussiin soittimia, eväitä sekä nipun melko mukavia kavereita ja köröttelemme kolmeksi päiväksi maakuntiin rokkaamaan. Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että mökkeilylle tai kokonpoltolle ei tarvitse katsoa ajankohtaa kalenterista. Siihen hommaan voi ryhtyä vaikka juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Tai tammikuussa.
Toki läheisten kanssa juhannuksen viettokin olisi luultavasti ihan hyvä juttu, mutta sen missaamisen on useimmiten tehnyt pykälää helpommaksi juhannusfestarien järjestäjät, jotka ovat pitäneet myös artistista hyvää huolta. Tästä erinomainen esimerkki on Himos festival, josta juhannusputki oli alkava ja jonka takahuonealueella odotti iloinen jälleennäkeminen muutamien tuttujen artistien, jalkapalloa tuuttaavan television sekä ennen kaikkea herkuista notkuvien pitopöytien kanssa.
Soittoaikamme oli aiempien Himos-vuosiemme tapaan päälavan viimeinen, eli “työt” alkaisivat varsinaisesti vasta aamukahden kieppeissä. Sitä ennen oli aikaa syödä itsensä tärviölle, käydä tsekkaamassa muutama biisi YUP:ta ja mölytä EM-jalkapallon tahtiin.
Fiilis oli mainio. Ukot olivat iskussa. Kitinää ei kuulunut myöhäisestä soittoajasta huolimatta lainkaan, vaan odottelu sujui iloisesti kikatellen.
Lopulta kutsu kävi tositoimiin. Himoksen lavalla on aina ollut jotenkin hyvä “fengshui”. On vaikea sanoa mistä kaikesta moinen koostuu, mutta ainakin siitä, että olo on festarille tervetullut; siitä, että lavalla on tilaa kirmata kirkkaissa, mutta tyylikkäissä valoissa ja tietenkin ennen kaikkea siitä, että paikalle on vuosi vuoden jälkeen kerääntynyt laajempi ja äänekkäämpi joukko juhannuskansaa touhottamistamme komppamaan.
Pieniä teknisiä ongelmia ilmeni keikan edetessä: langattoman vastaanottimeni gainit olivat aluksi miten sattuu, Kuisman langaton lähetin rutisti jne. Millään tällä ei ollut kuitenkaan merkitystä, kun ukot rokkasivat kuin nuoret uroot jälleen. Soittohaluja olisi ollut vaikka kuinka, mutta tunti tuli täyteen, mölylupa and. Mutta vielähän tässä olisi kesää ja myös juhannusta jäljellä.
Poistuimme kiitollisina lavalta erinomaisesti varusteltuun bäkkärimökkiimme, jossa odotti kuumaksi lämmennyt sauna ja kylmäksi jäähtynyt olut (Markolle limu). Tovin toistemme hikisiä selkiä läpsittyä korkkasimme pullon kuohuvaa mm. allekirjoittaneen synttäreiden kunniaksi, jotka olivat vuorokauden vaihtuessa käynnistyneet.
Hotellilla Teräsbetonin miehet ratsastivat meitä vastaan sotahuutoja ilmaan kajautellen. Tarkemmin tilannetta arvioituamme totesimme kyseessä olevan kuitenkin vain kutsu muutamalle yömyssylle. Toiset vastasivat näiden harvinaisen rumien seireenien kutsuun myöntävästi, toiset minä mukaan lukien vetäytyivät hotellihuoneeseen unta tavoittelemaan ja naapurihuoneen festarivieraiden jatkojen syvällisiä ja kohtuuäänekkäitä keskusteluja kuuntelemaan.
Muutaman tunnin kuluttua jatkot edelleen jatkuivat, mutta uni katkesi. Hyvä näin, sillä nythän jäi aikaa etsiä Jämsästä urheiluliike ja jo viikonlopun verran kaivattu jalkapallo keikkabussiin. Ja sehän löytyi.
Jätä kommentti