Kunnia kesän virallisesta avauksesta kuuluu pitkien perinteidensä ansiosta Seinäjoen Provinssirockille. Meillä oli jälleen ilo tulla kutsutuksi mukaan, ja vieläpä festarin 30-vuotissynttäreille. Onnea vaan!

Tällä kertaa saavuimme paikalle vuorokautta ennen varsinaista keikkaa, sillä olimme päättäneet jakaa itsellemme kultalevyt Kuoleman laulukunnaista leirintäalueella. Pitkälti saman tempun teki Kotiteollisuus jo joskus muinoin, mutta me rakensimme tilaisuuden itsellemme hiukan haasteellisemmaksi lupautumalla esiintymään täysin akustisesti.

Bussimatka Tampereelta Seinäjoelle sujui tiiviisti neljän biisin akustista settiä treenatessa. Osa sovituksista oli syntynyt jo mm. Luihin ja ytimiin –albumin äänityksissä Hollolan Petrax-studiolla, jossa tapoimme iltaisin aikaa akustisia raapimalla. Akustinen versiointi on itse asiassa osa jo vuosia kestänyttä Playa del Ingles-suunnitelmaa: Olen Santun kanssa haaveillut sellaisesta järjestelystä, että duomme viettäisi talvet Espanjan turistikohteessa mojitoja litkien sekä akkareita rämpyttäen ja kesät rokkaamalla kotimaassa. Ensimmäinen talvinen live-levymme olisi nimeltään ”Speak Ingles or Die”.

Yhtä kaikki, nyt sovitukset joutuivat tositestiin. Niin valmiiksi kuviot oli mietitty, että parin tunnin bussitreenillä saimme mielestämme varsin toimivan setin aikaiseksi. Mukaan mahtuivat Kurjen laulu, Haudan takaa, Kuu saa valtansa auringolta sekä Mene ja tiedä.

Saavuimme Provinssirockiin muutama minuutti ennen h-hetkeä. Pieni pettymys odotti MySpacen organisoimalla alueella, jossa meidän oli tarkoitus esiintyä. Leirintäalueelle pääsivät ainoastaan siellä majaansa pitävät ihmiset. Niinpä melkoinen määrä ihmisiä missasi tämän erikoislaatuisen tilaisuuden.

Emme antaneet moisen kuitenkaan häiritä, vaan vedimme setin läpi mielestämme aivan kunnialla.

”Keikan” jälkeen Hyge otti onnettaren roolin ja jakoi meille kultalevyt, joita juhlistettiin mm. parin tunnin päiväunilla bussissa sekä seuraamalla muutamia timanttisia live-esityksiä.

Sunnuntai valkeni ja valmistautuminen reissun varsinaiseen koitokseen alkoi mm. parin tunnin päiväunilla bussissa. Vaihteeksi.

Soittoaikamme oli varsin asiallinen. Soitimme suosikkipaikassamme Saarilavalla juuri ennen päälavan pääesiintyjää Foo Fightersiä. Porukkaa oli paikalla setin alkuvaiheessa pilvin pimein, joskin osa lipesi setin lopulla varailemaan paikkoja pääesiintyjän keikalle.

Soitimme omasta mielestämme jälleen onnistuneen keikan. Mäntistön henkinen ja fyysinen kunto tuntuu tällä hetkellä olevan niin kovaa luokkaa, että pienet vastoinkäymiset tai kultalevyjuhlat eivät menoa hidasta. Soittoaikaa oli varattu peräti 75 minuuttia, joten vetäisimme peräti kahdet encoret. Niinpä Takatalvi ja Seitsemän sinetin takana pääsivät myös settiin.

Rankka viikonloppu kuitenkin alkoi tuntua takahuoneessa keikan jälkeen. Foo Fightersia oli tarkoitus rientää katsomaan välittömästi, mutta eihän sieltä mihinkään päässyt ainakaan puoleen tuntiin. Lopulta kuitenkin jaksoimme hakeutua tsekkaamaan Grohlia ja kumppaneita, jotka osoittautuivat erinomaiseksi liveryhmäksi. Oikein hyvät kemut nämäkin.