No nyt on sitte bassot luullakseni soitettu. Siitä riemuissaan polkastiin Marselon kanssa harjakaissaunaan ihan tuossa jo aamupäivästä. Tarkkaamossa käy armoton kitaran ujellus, kun Kuisma tulkitsee jotai melotiaharmooneja. Ei uskalla mennä sinne, ku se sattuu korvaan.
Illemmalla käyn varmuuden varalta nakkaamassa basson Vuokseen, ni ei tarvihe soittaa ainakaa mitää enää uusiks. Koskinäytös olis seiskalta, että jos siihe tähtäis.
Vaan kyllä se räkätauti tuli miuhunki. Joihinki asioihin tukkoinen nenä sopiikin, peruslauluunhan se tuo sellaista kuulautta soundiin, mutta huudoille tukkoisuus ei tee hyvää, tekee siitä vain ponnettoman ja takakireän kuuloista. Välttelen nyt siis huutoa siihen saakka, kunnes näen tulenko oikeasti sairaaksi vai korjautuuko olo kunnon yöunilla. En tunne yleistilaani mitenkään kipeäksi, mutta ikävästi tuntuu painetta poskissa ja otsassa.
Mie lauloin tänään “Boys of Autumnin”, joka ennakkoon jännitti miuta eniten. Jopa niin paljon, että eilen en saanut nukutuksi kun mietin, miten kappaleen säkeistö oikein meneekään. Kolme tuntia laulaminen sitten lopulta vaati, mutta kerrankin voin todeta olevani jopa oikeasti tyytyväinen panokseeni. Koin ahaa -elämyksen laulaessani, sillä mahdottomalta tuntuva säkeistömelodia alkoi laulukopissa hikoillessa ensi kertaa kunnolla hahmottumaan. Koko levyn laulu-urakkani on nyt puolivälissä – seitsemän biisiä takana, saman verran edessä. Ensimmäinen hahmotelma levyn biisijärjestyksestäkin syntyi viime yönä, joten henkisesti alan vihdoinkin uskoa, että levy oikeasti vielä valmistuu.
Mahaankin koskee. Valvominen, epäsäännöllinen ruokailu, kahvi ja stressi tekee tehtävänsä. Viides viikko nauhoituksia on menossa, joten ei tämä levy kyllä aivan itsestään synny. Mukavaa, että voi välillä purkaa teille tuntojaan.
Voikaahan hyvin, huomisiin.
Aargh. Fyysillinen kunto ei ole aivan parhaassa terässä. Pää on aivan täynnä, mutta tällä kertaa lima on aivo-onteloissa höllyvä aines. Toivottavasti räkätauti ei nappaa Marsalkkaan, ettei mene lauluhommat mistiin. Päivän saldo osaltani yksi bassoraita. Kuisma soittaa kitaraa ja silleen.
Huomenta.
Hommat on taas aloitettu ja Santtu jumpsuttelee bassoa “Corpseen”. Kyseisessä kappaleessa on niin irvokasta demppiä säkeistössä, että Miitri totesi olevan parasta ettei soiteta bassoja eikä laulella mtn päälle, ettei hyvät dempit mene hukkaan. Taisi olla huumoria. Mein Miitrin tapa sanoa soiton olevan aivan hyvää. Basso kolisee nyt kyllä komeasti kappaleen juhlavan loppuriffin aikana. Syynä on hyvä soitto, mutta myös uusi asenne. Santtu vaihtoi kielet eilen bassoonsa, kun potkin perseelle aiheesta viikon päivät. Santun perseelle potkiminen on muuten vaikeaa; saa tähdätä tosissaan.
Kuismakin saapui paikalle. Työpäivää ois tarkoitus jakaa niin, että Santtu soittelee aamun, Kuisma siitä sit jonnekin kahteen ja sit mie laulan iltakuuteen. Ääni on eilisestä aika käheenä, mutta katsotaan kuinka tää lähtee tänään rullaamaan.
Kappas, Santtu totesikin bassottelunsa alkavan vedellä viimeisiään. Enää “Celticarcass” tämän jälkeen soittamatta, mutta siihen ei voi bassotella ennen kuin kitarataiteilijat soittavat rytmikitarat ensin. Heti kun Kuisma tuli paikalle alkoi muuten armoton pekulaatio. Soittako bassot kitaristien vai rumpalin mukaan? Sahatako loppuhännät vai vetää suoriksi. Tätähän tää on ollu.
Eilinen Poikamies oli muuten pettymys. Mukavampi (kauniimpi and) tyttö jäi rannalle ruikuttamaan. Miulle ois kelvannu. En oo jaksanu studiosessioiden aikana keskittyä mihinkään todelliseen (prismat ja dokkarit on jäänyt väliin) vaan seurannu kaikkea uskomatonta paskaa. Pussycat dollsit, big brotherit, flavor flavit sun muut on tullut tuijotettua ihan muina nutrioina. Iltalukemisena on ollut Elviksen elämäkerta. Petraxilla luin Alastoman Hollywoodin. Isäkin muistutti aamulla tulevista syntymäpäivistä ja totesi, että siirryn kohta ikämies-sarjaan. Kai sitä sitten keski-iässä voi alkaa jo pikkuhiljaa kiinnostumaankin huonoista sarjoista ja pornosta. Aiemmin en ollut kiinnostunut huonoista sarjoista.
Pitää hakea kuppi kahvia. Studion yläkerrassa on SPR:n kirpputori ja kahvio, josta rokkari saa hakea eurolla kahvia koko päivän aamuyhdeksästä aina iltakuuteen asti. Reilu peli.
Mie pääsin tänään vihdoin lauluhommiin. “Tuomon Rock” ja “Mähönen” tuli vetäistyä. Miitri huudatti ensimmäisessä miulta yhtä säveltä tunnin ajan, enkä yhtään ymmärrä mikä siinä nimen omaisessa nuotissa oli aina vikana. Joka tapauksessa jälkimmäinen ralli meni jo paljon sutjakammin. Huomenna pitää vielä kuunnella menikö ne oikeesti hyvin, sillä muutaman tunnin laulamisen jälkeen alkoi koko sakin kuuntelukapasiteetti olemaan jo täynnä. Mutta yhtä kaikki, mukavaa saada tämäkin vaihe jo vihdoin käyntiin.
Nyt alkaa Bachelor in Paris! Toivottavasti Moana voittaa.
Jätä kommentti