Taksi kaartaa kotipihalle kello 6.20. Aikainen lähtö kiukuttaa, sillä yöunet jäivät taas kerran pyjamahousujen taskuun. Kiukunlietsontaa lisää se että tiedossa on erinomaisen pitkästyttävää odottelua, sillä olemme Rovaniemellä klo 10.00 ja keikka alkaa klo 22.00. Kentällä tulee kiukuteltua niin check-inin tytöille kun turvatarkastajallekin. No sori. Omasta toiminnastani nolostuneena aloitan pintahiivalla käytettyjen mallastuotteiden maistelun vähän ennen yhdeksää. Yllättävän moni Mokomasta ja Stam1nasta koostuvasta seurueesta komppaa kulinaristista ideaani.

Rovaniemellä sataa vettä ja on melko lailla kurja keli. Hotelliasiat ovat tällä kertaa erinomaisessa kunnossa, ja pienten päiväpainajaisten jälkeen lähdemme pelipaikoille pällistelemään Simerockin meininkiä. Kartsan apupoika Alec on hoitanut backlinen viimeisen päälle vaikka full-stäkkiä ei kuulemma uskalla pystyttää. Tiktakin Tuuli kuulemma riepottelee lavaa sen verran paljon, että pinkka saattaa keikahtaa. Muuten tilanne vaikuttaa erittäin hyvältä. Lisäksi taukotiloissa on erinomainen catering, jota pyörittää Chez Dominique’n työtakkiin pukeutunut korsto. Esillä on muutakin elävää ruokaa kuin upporasvassa liotettu pakastekebab, joka herää valitettavasti henkiin tunti ruokailun jälkeen.

Keikkaan valmistautuminen on omalta kohdalta hankalaa, sillä pitkä odottaminen vie momentin. Ja koska meillä ei ollut varaa lennättää koko crewiä Lappiin, pitää popparin itse kytkeä piuhat. Lisäksi niskat on alaselkää myöten poikkeuksellisen pahasti jumissa. Voi miten rankkaa. Onneksi yleisön puolelta kuuluvasta odottavasta kohinasta, orkesterimme nimeä toistavista huudoista sekä Flyersin pelipaidasta saa taas voimaa ja keikka lähtee isolla liikkeellä käyntiin. Huomenna on lepopäivä joten pienet rutinat selkärangan tienoilla ei saa nyt häiritä. Yleisö on taas kerran pohjois-suomalaiseen tapaan erittäin vastaanottavainen. Yhteislaulua harrastetaan ja uusille biiseille aplodeerataan. Kyllä kelpaa!

Keikan jälkeen olo on tyhjä, tulipahan taas annettua se mikä annettavissa on. Parilla vissyhuikalla olo kuitenkin piristyy ja kikkailen Stam1nan keikalla lavalla videokameran kanssa, ja vitti että on hauskaa kuvailla sekä liekehtivän bändin että liekehtivän yleisön meininkiä. Keikin jälkeen tehdään luonnollisesti pikavisiitti Rovaniemen kuumimpaan yökerhoon, jossa päivän tapahtumat kerrataan omenamehun piristämänä erään kuusihenkisen tyttöbändin soittajapoikien kanssa.