Onneksi Provinssiin on pitkä matka. Menomatkalla suoritan ankaraa lääkintää, tällä kertaa kylmägeelin ja kipulääkkeiden avulla, sillä niska ja hartiat ovat kesän avauksesta aivan soseena. Pää roikkuu holtittoman voimattomana rinnuksilla, eikä tästä johtuen Texas Hold ’Emin pelaamisesta meinaa tulla mitään. Saavumme perille ajoissa, yhdentoista kantturoissa, sillä matkalla ei ole pysähdytty oikeastaan edes kuselle. Sitäpaitsi eniten aikaa tuntui menevän muutaman kilometrin säteellä festarialueelta, jossa paikalliset alkuasukkaat harrastivat kummallisia jonossa-ajorituaaleja. Niitä sitten pitää vähän odotella, kun eivät väistääkään osanneet.

Provinssin keikka jännittää. Näin vaativaa slottia ei ole montaa kertaa ollut. Että Stam1na pitäisi korvata. Ja yhdeltä aamuyöllä.. Meidän, vanhojen läskien! Ankaralla tsemppaamisella saamme kuitenkin miehet irti hengityskoneista ja keikka kulkeekin loistavasti. Lavasaundi on liki täydellinen ja kuuden tunnin huilaamisen jälkeen kroppa tuntuu taas olevan täynnä virtaa ja ukot heiluvat kuin ikihongat. Yleisöä on silmänkantamattomiin ja he ovat lauantai-illan viimeisestä bändistä silminnähden pähkinöinä. Saarilavalla on huikea tunnelma. Kiitos Kake, että teloit sormesi!

Jatkot ovat myös mitä mainioimmat. Myöhään kun aloittaa niin myöhään menee. Äijät pyörivät Lakeuden etuoven edessä vielä aamupala-aikaan. Paikalla olleet Lapkon Ville ja jotkut ruotsinsuomalaiset purjehtijat valjastetaan “huumorin” työvälineiksi. Siinä nilkkabuutsit lentää ja purjehtiminen saa uusia näkökulmia, kun kusipäistyneet maalaispojat louhivat huonoa sketsiä jatkumattomana virtana. Ville ja purjehdusporukka olivat tosin mukana erittäin hyvällä huumorilla, joten kiitos ja anteeksi. Hauskaa oli, luulisin niin.

Ai niin, pitihän se vielä kaiken Maljailun ohessa käydä kuulustelemassa Von Rullakko Brotherseja, kun nyt siinä bussissansa näyttivät aikaa viettävän. Ankaran huutamisen jälkeen Jonne ja Kie Von Rullakko murtuivat, mutta väittivät heillä on kyydissä vain YKSI kipeästi kaivattu kuljetusapuväline. Lupa-asiat olisivat kunnossa peräti yhdeksään rullakkoon, sillä Mattilan Timo (Erkin pikkuveli) oli kuulemma heille sellaiset myöntänyt. Mattilan luvat eivät kyllä useinkaan kestä lähempää tarkastelua, mutta luvista riippumatta asia jäi selvittämättä, sillä meiltä evättiin pääsy tavaratilaan tarkistamaan montako rullakkoa bussista todellisuudessa löytyy. Mikko Von Rullakko, Kaakkuri Von Rullakko ja Juha Kuoppala Von Rullakko säästyivät kuulustelulta, kun eivät sattuneet olemaan paikalla. Kaakkurin poissaolo saattoi myös pelastaa mänttien hengen.

Bussi lähtee kotia kohti puoli kahdeksan, joku on kuulemma ehtinyt käymään hotellihuoneessakin.