28.7.2006 Qstock, Oulu

28.07.2006 klo 23:08 / / Keikkapäiväkirjat, Naama on vinksin vonksin (tai ainakin heikun keikun) 2006

Ihan Ouluun saakka ei tarvinnut iltasella ajella, sillä kävimme matkalla yöpymässä yhdessä suosikkikaupungeistamme eli Jyväskylässä. Jyväskylästä polkaisimme vauhdikkaasti Viitasaarelle, jossa kävimme alkukesästä kuuman tekniikka vs. popparit fudis-ottelun ja uiskentelimme lailla nuorten saukkojen. Tällä kertaa ohjelmassa olisi kuitenkin syksyisten juonien punomista mr. Tokolan kanssa. Eli keikalle pitäisi taas päästä ja ei kun verukkeita keksimään, ja niitähän keksittiin.

Ja hups, yhtäkkiä olimmekin Oulussa. Kylläpä se aika kuluukin vienosti korttia ja tarinaa iskiessä. Osansa ajasta vaatii pohdinta aiheesta, että kuka tai mikä täyttää bussimme tyhjillä pulloilla heti kun vähänkin silmä välttää. Emme keksineet ilmiölle selitystä. Omaan vetoon ei ollut hirvittävästi aikaa, joten valmistautumisen saattoi aloittaa välittömästi. Bäkkärikoppi pursuili herkkujaan, mutta niiden aika olisi myöhemmin.

Qstockin keikasta riittää pari sanaa: mahdollisesti paras! Ei tarvinnut lavalla paljon vieruskavereiden naamatauluja katsella kun tajusi, että kaikilla on kivaa, kaikki viihtyvät, ja kukaan ei haluaisi olla missään muualla juuri nyt. Ei paljon Boston-kakun reseptit ja pyykkivuorot pyörineet mielessä siinä hötäkässä.

45:seen kävi itseensä ja orkesteriinsa ja koko crewiin tyytyväisen soittoniekan tie. Allekirjoittaneen olo oli jopa liiankin kaikkivoipa, vai mitä kertoo se, että hurmospäissäni opetin PMMP:n ja Egotripin rumpaleille vähän rumpujensoiton saloja. Voi mälli, mikä mäntti. Tilannetta voisi verrata siihen, jos Matti Nykänen luennoisi Matti Vanhaselle alkoholin kohtuukäytöstä. Ei Saikkolakaan aivan puhtain paperein selviä. Hän näet näki kuinka suloisasti väki keinutti lanteitaan tanssilattialla ja päätti antaa oman panoksensa tähän rytmiseen vapaa-ajan liikuntaan. Saikkolan versio aiheesta oli tosin vähän karumpi. Hän ryhtyi musiikin tahtiin takomaan nyrkeillään eteensä osunutta ikihongan paksuista tolppaa. Hivenen ihmettelin tilannetta, ennen kuin valkeni mistä oli kysymys: “Sehän joraa!”

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

27.7.2006 Down by the Laituri, Turku

27.07.2006 klo 23:06 / / Keikkapäiväkirjat, Naama on vinksin vonksin (tai ainakin heikun keikun) 2006

Orkesteri tupsahteli bussille aivan miten sattuu. Yksi jos toinenkin oli palailemassa kotiseutulomalta ja kunnianhimoisena tavoitteena oli ajoittaa Helsinkiin saapuminen sovittuun tapaamisaikaan Kisikselle. Onhan se varma, että tämä onnistuu. Sitä on Pukaron Paronissa tullut otettua pari santsikuppia ja vähän kermaviineriä päälle, ja lukaistu iltapäivälehdet varmuuden vuoksi pariinkin kertaan. Matkaa tuli  turvaamaan lääkärismies Hyyrynen ja hänen joku ihme rumpaliystävänsä, nimeltään Mannonen. Mitä lienee kolttosia olivat menossa Turgguseen tekemään, mutta olivatpahan ainakin ajoissa lähtöpaikalla. Sehän se muuten vielä puuttuisikin jos pitäisi käydä vierailevia sankareitakin odottelemaan, omillaan pärjäämme tässä lajissa aivan hyvin.

Turkuun päästyämme jätimme tekniikan tekemään sitä minkä he parhaiten taitavat ja me puolestamme keskityimme omiin vahvuuksiimme. Toisin sanoen päädyimme läheiselle jokilaivalla aterioimaan ja paistattelemaan päivää. Hurjapäisimmät taisivat juoda oikein keskioluetkin, itse en kuulunut heihin. Ruokailun yhteydessä kävimme kiivasta keskustelua päivän soittoajasta, ja jossain vaiheessa päädyimme tulokseen, että soittoaikamme on 19:30. “Hyvä homma, saimmepahan senkin selville”, totesimme ja lähdimme valumaan bussille. Yrittelijäinä miehinä lähdimme Saikkolan kanssa pakkailemaan bussin takaosaan paitoja, jotka pitäisi vielä kiikuttaa myyntitiskille ennen keikkaa. Noin 18:48 Santtu pelmahtaa tonteille ja ilmoittaa faktana, että veto alkaa tasan kello 19:00. Taas oli karjalainen supliikki ja säkenöivä päättelykyky itseään ja tosiasioita vauhdikkaampaa. Muutama paniikkikiljahdus, paidat myyntiin, soittokalsarit jalkaan ja lavalle. Valmistautuminen ei jäänyt edes puolitiehen, sillä nyt saattoi sanoa, että se jäi jo ihan alkumatkassa kyydistä pois.

Hivenen siinä meni alkukeikka ihmetellessä tilanteiden sähäkkää vaihtumista, mutta loppukeikasta alkoi homma taasen hahmottua ja toimenkuvat selkiytyä. Tai ainakin muistelisin näin, voihan se olla myös, että näin ei käynyt. Mutta sen muistan, että keikan jälkeen poistuimme kaupungista nopeasti, jättäen normaalien jarrutusjälkien sijaan vain tomuvanan leijailemaan Hämeenkadun ylle. Tai saattoihan niitä jarrareitakin jäädä, sen verran tymäkät olivat nimittäin Kilpi-orkesterin pommit.

Ai niin, Hyyrysen Jussi luonnehti keikkaamme: “Jätkät, nasta keikka!” Ja bussimme aromia keikan jälkeen: “Täällähän tuoksuu kundi.”

Ja sekin unohtui, että Tuomo hajotti keikalla kitaransa, mutta ei tahallaan. Hän on vain niin väkivahva.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

22.7.2006 Sunset Beach Party, Karkkila

22.07.2006 klo 23:05 / / Keikkapäiväkirjat, Naama on vinksin vonksin (tai ainakin heikun keikun) 2006

Aamulla lähdimme liikenteeseen Juvan ABC:n kautta, jonka edusta muistutti lähinnä Sodomaa & Gomorraa. En edes muista mitä meidän siellä piti tehdä, mutta siellä nyt joka tapauksessa huojuimme muun roskasakin, eikun juhlakansan, seassa.

Saavuimme Karkkilaan hyvissä ajoin ja se oli hyvä, sillä alkajaisiksi meille selvisi, että bussilla ei pääsisi esiintymislavaa kilometriä lähemmäksi. Edessä oli siis backlinen siirtäminen pienempään ajoneuvoon, ja artistien tulisi myös ottaa kaikki itselleen tarpeellinen kerralla mukaan. Ohan se varma, että se onnistui. Keneltä unohtuivat soittokalsarit, keneltä pipa, ja sinne jäi taustakangaskin hetekalle pyörimään. Myöhemmin nimittäin huomasimme, että lava olisi tänään jos jolloin kaivannut pientä somistusta. Tai jos tykkää soittaa valtavan pankki-logon katveessa, niin ei siinä sitten mitään.

Oikein kauniilla paikallahan Beach partyt järjestetään, joten muutama odottelutunti meni ihan mukavasti rannalla tepastellessa ja ringissä syljeskellen. Ja koittihan se hetki kun pääsi taas rokkaamaankin. Rantsussa vallitsi hivenen seesteisempi meininki kuin yleensä keikoillamme, mutta kylläpä innokkaimmat yltyivät lavan edustalla nytkin melkoiseen päänvatkaukseen ja tanssahteluun. Varttuneempi väki iski tekolonkalla koreasti jopa kaljateltassa saakka. Itse soitin melko epävakaan keikan. Kitarateknikko Tuomas kertoi jossain vaiheessa ihmetelleensä, että tuleekohan tuosta soutamisesta ylipäätään yhtään mitään. Sellaista se välillä on, paskemmissakin piireissä. Hassun hauskaa oli puolestaan se, että juuri näkemästään Anssi Kelan keikasta inspiroituneena Marcelo spiikkasi jonkun biisimme nimellä Mikan faijan Hiv. Tai noh, hauskaa ja hauskaa. Mutta kun juuri muuta ei jäänyt keikasta mieleen, tuttujakin sisältäneen bailaavan polttariporukan lisäksi.

Kotimatka oli lyhyt. Tuskin ehdimme King’s Warriorsin demoa kuuntelemaan läpi. Riding gotta be blues.

Kommentit

23.11.2009 22:57 / -R-

Tää olikin siitä erikoinen keikka, että eturivistä ei nähnyt pändiä ollenkaan. Lava oli ehkä seitsemän metriä korkea ja eturivi siinä metrin päässä lavan reunasta. Ei se tosin menoa hidastanut!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

21.7.2006 Puustock, Juva

21.07.2006 klo 23:04 / / Keikkapäiväkirjat, Naama on vinksin vonksin (tai ainakin heikun keikun) 2006

Matka Juvalle matkaavaan bussiin alkoi pienellä spåra-pyrähdyksellä Santun kanssa. Muutaman pysäkinvälin edellisviikonlopun hovinpeltolais-lemiläistä –kohtaamista muisteltuamme ja vammojamme vertailtuamme, tulimme siihen tulokseen, että rytmiryhmän tuskin kannattaa mukiloida toisiaan työkyvyttömiksi kesken kuumimman keikkarupeaman. Päätimme siis yksissä tuumin unohtaa kamppailulajit toviksi. Kun rytmiryhmä kohtaa, niin ihmisvaurioiltakaan ei voida aina välttyä, tietää vanha viidakon sananlaskukin kertoa.

Matka sujui hilpeästi keskinäisen velmuilun ja sketsinlouhimisen merkeissä, luulisin ainakin näin. Sillä jos totta puhutaan, niin vaikka tässä kuinka muistelen, niin en muista matkasta yhtään ainutta yksityiskohtaa. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että taiteilija olisi ollut päihtyneessä tilassa, vaan yksinkertaisesti siitä, että tässä vaiheessa kesää aivot meinaavat leikata kiinni vähänkin vaativimmissa muistelotilanteissa. Muistipaikat ovat aivan täynnä, pitäisi deletoida jotain ja vähän äkkiä.

Ennakkoon oli tiedossa, että illan musiikillinen kattaus tulisi olemaan kerrassaan viihdyttävä: soittaisimme jossain Klamydian, Popedan ja Apulannan välissä. Tekijäporukoissa siis! Popeda tuuppasikin aivan armottoman kiihkeän hittikimaran ilmoille, minkä jälkeen lähdimme työstämään omaa settiämme pimenevään Juvan yöhön. Tunti raakaa ajoa ja bussiin hikisenä puuskuttamaan. Miitri pamahti tuota pikaa bussiin aavistuksen järkyttyneenä, syytä tähän udellessamme kuulimme seuraavanlaisen keskustelun käydyn:

Joku äijä: “Jumalauta, voinko ottaa kuvan legendaarisesta laulajasta?!”

Miitri: “No joo, mutta  kukakohan ajattelit kuvattavan oikein olevan?”

Joku äijä: “No Raaka-Arska perkele!”

Jep jep. Koita Miitri jaksella.

Hivenen ehdimme porukalla keikan jälkeen pyöriä kun kohtasimme yllättävän, mutta tutun hahmon: Rantalan Pätkä! Mestarismies monessakin lajissa ja allekirjoittaneen ex-kämppis. Edes päähän kiskaistut naistenalushousut eivät vaikeuttaneet tunnistamista. Pätkä ehdotti oitis, että lähtisimme läheiselle mökille vähän saunomaan ja grillailemaan. Olipa vaikea vastata, jotta mikä ettei! Ja sehän oli sellaista millaista hyvillä saunareissuilla tuppaa yleensä olemaan, eli perusteellista läträämistä ja lutraamista.

Saunasta voipuneet miehemme suuntasivat aikanaan hotellille ja tarkoituksena oli lähteä vähän lepäilemään, mutta kuinkas kävikään. Hotellin käytävään kantautui jostain huoneesta ilmiselvä bailukutsu, tai ei se todellakaan ollut mikään kutsu, mutta päätimme varmuuden vuoksi käydä tarkastamassa tilanteen. Paskathan siinä meinasivat pamahtaa lahkeeseen kun hotellihuoneen avasi herra Mustajärvi, seuranaan Apulannan ja Klamydian solistit. Karjalaisella supliikilla onnistuimme juonimaan itsemme porukoihin ja näiden konkareiden seurassa taisi aamukin jo koittaa, ennen kuin tajusimme siirtyä omiin huoneisiimme. Kaikenlaista.

Kommentit

23.11.2009 22:54 / -R-

Hah! Tällä keikalla murtuneet kylkiluut tuntu aika ikäviltä siinä eturivissä. Illan parasta antia tais kuitenkin olla Puustockin “tukkimellakka-aidasta” esiintyöntynyt naula, joka puhkaisi nahkan rintalastan kohdalla… Mitäpä sitä ei keikkojen eteen kestäs 🙂

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

20.07.2006 klo 19:51 / / Wanha Kysyttyä-palsta

Eihän bändiä haittaa jos sitten Qstockissa harjoittaa hieman pittaamista..? Järkkärit on eriasia, mutta nehän voi aina ottaa leikkii mukaan.. Ah ja vielä suur kiitos teille siitä että teette aevan hemmettin hyvvää musiikkia!!

Ei se bändiä tietenkään haittaa. Ei muuta kun pitti pyörimään!

Heippa! Tässä mietiskeltiin että yhteiskeikka Stam1nan kanssa Lutakossa olisi ihan helevetin kova homma!-tytöt

Tytöt on just tollasia.

Ensinnäkin kiitoksia että vastasitte 🙂 ja sit et mistä/missä voi kuulla/saada sen KLK:lta pois jääneen biisin?? Syvyys on vaitiko se nyt on? Ja semmosta vielä että onko Mokoma-huppareita olemassa? Ja jos on saako niitä Qstockissa? Nyt oli paljon kysyttävää. Kiitos jo valmiiksi!

Meinaatteko julkaista tota Syvyys on vaiti biisiä? Se kuulosti Tuskassa hyvältä, mut ei oikeen avautunu ekalla kuuntelukerralla

Syvyys on vaiti saatetaan laittaa joskus jonnekin. Kassellaan. Qstockissa myydään niitä rättejä mitä on jäljellä.

http://www.youtube.com/watch?v=bHz2RBaUJhU&search=Hatesphere Vittu noilla on mahtipontinen tempo biiseissänsä. eikä mitään huonoja soittajia muutenkaan. Onkos mokomalle tuttu?

Ei ole tuttu muuten kuin että versionsa Caught In The Moshista on kyllä erittäin onnistunut. Liveklippien perusteella vauhtia ja tekniikkaa tuntuisi olevan sen verran paljon etteivät pojat enää ehdi pyörittää tukkaa.

Olisko mahdollista saada teiltä nimmareita beach partyssa jos vaikka nappais teidän uusimman levyn mukaan?

Teoriassa kyllä. Onnea matkaan!

Diggailetteko Pyynö Jänistä?

Kaikkea se hassiksen juominen teettää.

Hei perkeleet. Oli ihan vitun rautanen keikka Virgin oilissa. Kiitos siitä. MUTTA… Saako enää mistään ja jos saa niin mistäköhän niitä “saatana perkele” paitoja? Tämitähä?

Noita saa keikoilta saa, mikäli niitä ei ole myyty loppuun.

Hehe! Nyt löyty jo Wikipediastakin tukea Vade Retro Satana -kysymyksiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Vade_retro_satana

Wikipediasta löytyy kaikki maailman asiat.

Oletteko kukaan kunnellu VHB:n Approach-lättyä…miusta son aika tiukka.

Ei oo ehtiny. Samaa huhua on kyllä kuultu täälläkin.

Kiitos helvetisti ilosaaren keikasta, soititte hiljaisuuden julistajan ja säästä sanasi niinkuin pyysinkin. Turjake kiittää.

Eipä kestä!

vastaattehan mulle ku lähetin teille fani posia,lähettäkää mulle nimmarit,joohan???

Mikäli fani posi on tullut Sakaran postilokeroon ja se on varustettu sopivalla palautuskuorella niin mikä ettei.

Soitatte Ankkarockissa klo. 12.15-13.15. Miksi helvetissä tämä soittoaika?

Emme osaa sanoa. Tähän ei taida löytyä vastausta edes Wikipediasta tai Googlesta.

Sellainen mielipidekysymys että mikä on Iron Maidenin paras albumi? Ja kohtahan tulee uutta Maidenia ulos, jaksavatko nämä uudemmat tuotokset kiinnostaa enää?

Vanhemmatkaan tuotokset eivät ole jaksaneet kiinnostaa, vaikka Maidenin olennaisimmat heavyklassikot on toki hallussa. Olemme eri skenen ukkoja.

Kiitos käppänät tampereen keikasta! kannatti tulla ruokolahdelta asti katsomaan. Toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Käppänät on housuissas, mutta kiitos kuitenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=Q06pg-_a43A&search=kalmah

Joo joo.

Kiitoksia Itken Silmät Päästäni biisistä. Se on jeesannu paljon.

Mukava kuulla.

‘Opitteko te äpärät koskaan soittamaan Nämä kolme ovat yhtä -rallia? Se lienee liian nopea teille.. Buah. “On sitä kämpällä ja soundcheckissä soiteltu ihan hyvällä menestyksellä, mutta keikkasettiin se ei ole vielä päässyt. Settilistalle on melkoinen tunku, sillä keikalla soitettavat biisit valitaan noin 40 potentiaalisen ehdokkaan joukosta, ja joitain biisejä ei vain voi jättää pois setistä.”‘ Nämä kolme ovat yhtä on biisi, jonka tulisi automaattisesti kuulua settilistaanne. Kyseinen biisi on mätön aatelia, kun taas KuuSaa balladi pursuaa vilkkaan tanssikansan korvista ulos. Haluamme tanssia.

aikaisemmin kysytyä: Miten on mokomatki poijat: ikimuistoisin keikka tässä lähi vuosina? sekä ikimuistoisin tyyppi yleisössä? Oli muuten ihan kiva keikka rollossa.. kannat kattoon(tai jonku päähän) ja sillettii!em. juttu oli muuten typerästi tehty joltain… mut se mikä ei tapa niin vahvistaa.. ja oishan se vaan tietty tehny miehen komeammaksi ku ois kengän kuva ottassa(varma vienti) =D *niks Ikimuistoisin keikka oli tietenkin Rovaniemi Rock ja ikimuistosin tyyppi yleisössä olit sinä. No pyh! Mitäs muuta sitä miehiltä oottaa… Nän kesän lopussa; Vitutuskäyrä? *Niks

Vitin Seittimestari kun menit muuttamaan koodia silleen että tekstiä voi copy-pasteta suoraan sivuilta tohon palautelaatikkoon. Ei saa mitään tolkkua.

Seittimestari vastaa: No sori.

Toivottavasti Sakara kauppaa Mokoma-hihamerkkejä DBTL-keikan yhteydessä. Eikö vain?! Tykitys jatkukoon lavalla! Myllytys and.

Toivomme niin!

Sellanen asia mieleemme tulvahti, että.. Jos ajatellaan vaikka viisi vuotta taaksepäin teidän keikkareissuja, niin kuinka paljon teillä on “henkilökunta” vaihtunut? Eli onko samat miksaajat, valomiehet, roudarit jne jaksaneet matkassa..? Ja olisiko niille nimiä olemassa..? Nimimerkillä Hieman uteliaat.. 😉

Selaileppa vanhoja päiväkirjoja niin homma selviintynee.

Kyllä se vaan niin on, että paska hevikin on hyvää!

Ei muuten ole. Ei todellakaan.

Ruisrockin ja Ilosaaren keikoista kiitokset! Omalla kohdallani kyllä tuo Ruisrock vei voiton, sillä pitissä oli aivan uskomaton meininki, ja kyllähän se tuntui miehiseltä rykiä keikan jälkeen mustia hiekkapalloja nenästä. Ilosaaressa meininki taas tuntui olevan kuin jostain reggae keikalta (joka ei kylläkään välttämättä ole huono asia). Olikos muuten rumpalinne Ilossa krapulassa kun näytti pikkaisen jäiseltä se meininki hällä. Mutta mutta, eipä sillä, äijät tuntuu olevan joka kerralla jonkinnäköisessä vireessä joten propsit!

Kiitos. Ilosaaressa oli pikkuisen kylmempi keli vetää, mutta muuten luulimme olleemme iskussa.

Olen ihan unohtanut tämän kautta kiitellä teitä aivan mahtavasta Tammerfestin keikasta. Siinä oli sen verran tiukka about tunnin setti, että en ole moista 27-elinvuoteni aikana nähnyt/kuullut. Pitti oli todella hurja vaikken siinä itse ollutkaan (eipä löytynyt silmälasikoteloita ajoissa). Setti oli täydellinen. Ei pahemmin menoa haittaavia välispiikkejä ja vettäkin sai myös yleisö. Hauskaa oli ja kyllä parasta mitä olen ollut todistamassa IKINÄ. Kiitoksia teille ja spesiaalikiitokset kitarateknikko/roudari Tuomakselle (danke plekuista ja vesipullosta). Pari paitaa vielä tuli ostettua Heilimolta ja lopuksi vielä Miitrin ja pikku-Hynysen kanssa juteltua. Hittolainen. Sitten tuo Marko tais osotella jossain välissä minua sormellaan, tunnistikohan tuo perkule miut. Sen verran liikaa on Tampereella tullu törmättyä “siviilissä” (jopa kolme. Hämeenkadun liikennevaloissa, pienemmän Swampin edessä ja viimeksi Anttilassa). Ei muutakuin kiitoksia vielä kerran ja terveisiä etelä-pohjanmaalaiselta täältä Tampereelta \m/ RÄÄÄÄYH!

Kiitos itsellesi!

OLISKO MAHOLLISTA JOS SOITTAISITTE TAKATALVEN,PUNAISENKUKON JA KASVOT KOHTI ITÄÄ OULUUN TULEVASSA QSTOCKISSA?? PLIIS

ONHAN SE TEORIASSA MAHDOLLISTA.

Eikös nuo hikinauhat voisi laittaa netti myyntiin? :>

Tavallaan.

mahdoinkohan nähdä Jannen ilosaarirokin kusiaarissa? Itse virtsasin vieressä

Erittäin kiinnostavaa, kerro ihmeessä lisää!

Kun en tunne kettään pitkäpartasia miehiä ja teillä tuntuu riittävän niin eikö se parta oo tiellä tämmösiä vähemmän kiinteitä ruokia syötäessä toisinsanoen jiäpikö vellit syömätä?

Vielä suurempi ongelma on se nukkuakko parta peiton päällä vai alla.

Naitattiko? Onko se sieni? Mikäs siinä, ei siinä mikään…

Nyt kotiin siitä.

Onko teillä enää myynnissä ns. “siipi-paitoja” ladyfitinä?

Sori, kyseinen malli on siirtynyt historiaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.