Pääosa porukasta istuu Kokkolan torin laidassa olevan laivan kannella ja siemailee aamupalaa tuopista. Popeda saapuu paikalle. Hiljennymme ja katselemme kunnioittaen ammattilaisten toimintaa. Loppuosa porukasta tulee myöhemmin, ovat joutuneet selvittämään Santeron ja Perslarskin pay-tv -laskua respan tädille. Hipit yrittävät luistaa maksuvelvotteesta selittämällä, että “yrittivät vain tarkistaa lätkätulokset Teksti-TV:stä, ja telkkari vaan lipesi vahingossa väärälle kanavalle”. Lätkätuloksia Juhannuksena? Respan täti toteaa kylmän viileästi, että “kyllä täällä on neljä leffaa katsottu”. Ei auttanut popparin tekosyyt ja kommunikaatiopaketin lunastamiseksihan se pojilta meni.

Nummirockissa oli maaottelutunnelma, kun lavalla kamppailivat Kreator ja Hypocrisy, ja telkkarissa Saksa ja Ruotsi. Kumpikin kamppailu kiinnosti pikkuisen, mutta voiton vei Teron organisoimat muurinpohjalettukestit. Voi änkeröinen kun oli hyvää! Plätyt ja mansikkahillo toimivat loistavasti kesäkeikkojen alkunauhamme kanssa, sillä keikkamme aloittaa Sirkuspelle Hermannin tunnarinakin toiminut posetiiviversio Johann Straussin Radetzky-marssista.

Siinä keikkaa odotellessa poikamme innostuvat taas hieman kikkailemaan. Tällä kertaa pääosissa on rumputeknikko Jarski Perslarski, joka meinaa myöhästyä keikaltamme vitjojenesittelysketsinsä takia. Keikkamme alku kuitenkin venyy Hypocrisyn vetäessä oman settinsä pitkäksi noin vartilla, joten Jarski selviää täpärästä tilanteesta pelkällä säikähdyksellä. Marko ehdotti jo painimaaottelua Hypocrisyn tekemän rajaloukkauksen selvittämiseksi, mutta saamme maltettua mielemme. Kun Hypocrisy lopettaa aloitamme oman settimme niin nopeasti, että festareiden hullunhauska juontaja ei ehdi louhimaan sketsejään. Mies loukkaantuu tästä, koska Igorilta ostettu pinkki turkki ja naamaan piirretyt huumoriviikset menivät ihan hukkaan. Olemme pahoillamme.

Keikkaa ennen tuntui, että kone ei meinaa lähteä millään käyntiin, mutta jostain se adrenaliini taas lähtee virtaamaan. Nummirockin legendaarisen hullu yleisö villitsee meitä, ja toimitammekin hyvän keikan kiitokseksi riemukkaasta yhteislaulutunnelmasta. Stam1nan Pekkeli käy fiittaamassa Kasvot kohti itää -kappaleessa. Soitamme biisin hymy korvissa, ja Pekkeli tiluttaa. Hyge kertoo jälkeenpäin, että myös Stampan Kake yritti päästä fiittaushommiin. “Siellä se pyöri miun takana ja yritti juottaa miulle jotain litkua ja samalla hakkasi vimmoissaan & innoissaan peltejä”, Janne tilittää silminnähden järkyttyneenä. “Pelotti koko ajan että se kaatuu siihen päälle, ja sitten on ukko ja rumpusetti nurin”, Janne spekuloi asian mahdollista noloa päätöstä.

Ja ne fanit: hulluimmat hullut huusivat bändin nimeä tunnin keikan jälkeen, samalla kun tekninen henkiläkunta tyhjentää lavaa. Liikuttavaa toimintaa Nummirockin perinteitä kunnioittaen. Kävimme hetken huilattuamme morjenstamassa väkeä ja jakamassa heille lahjuksia. Samalla laulatimme syntymäpäiväsankari-Terolle yhteislauluna “Paljon onnea vaan”. Se lienee ihan kohtuullista.

Juhannusreissun naurettavan suuri bailuvaje yritetään ottaa keikan jälkeen takaisin, ja ehdimmekin seikkailla siellä tällä. Nopeimmat ehtivät jopa suorittaa pikaisen leirintäaluetsekkauksen. Pioneerihenkiset sankarimme pääsevät reissullansa todistamaan muun muassa nuorten miesten välistä lemmiskelyä. Ja me kun olemme pitäneet kyseisen tyyppistä toimintaa pelkkänä antiikin Kreikasta peräisin olevana, sittemmin miesten harrastusporukoissa pyörivänä vitsinä.

Bussi lähtee kotimatkalle miehistön vastusteluista huolimatta. Joku istuu koivun juuressa ja mököttää, joku pyörii selällään bussiin edessä ja kirkuu sydäntäsärkevästi. Ei auta, kotiin on päästävä.

“Vai että sellainen Juhannusreissu”, muistan ihmetelleeni. No jotenkinhan se elämä pitää viettää. Vajaan neljänsadan kilometrin kotimatka menee täydellisen tajuttomuuden vallitessa, ja herään vasta Vantaalla. Marko muisteli, että olimme tehneet Terolle syötävän mikkipiuhan yöllisiä syntymäpäiväkestejä varten, mutta koska Teroltakin sammuivat bussin hypnoottisessa hurinassa valot, juhlat peruttiin. Aika kuvaavaa.