Espoo on ollut aikaisemmin tuttu lähinnä Ruoholahden autoillaan tukkivista myyntipäälliköistä, mutta tällä kertaa espoolaisessa purjevenesatamassa järjestetään Kivenlahtirock-niminen yleisötapahtuma.

Alkumatkasta saan kuunnella kateellisena kuinka eräät olivat ehtineet kaydä päivällä syömässä vetyjä Senaatintorilla. Siellä oli näet joku kummallinen Etelä-Karjala -tapahtuma, jossa myöhemmin esiintyisi myös Stam1na, nuo etelä-karjalan omat pojat. Meidän karjalaisuus on jo kaikonnut, joten meillä ei enää ole tuollaisiin tapahtumiin asiaa kun korkeintaan maksavana asiakkaana. Mutta Satama-Sannin vety olisi ollut mukava käydä syömässä.

Saavumme Espooseen Bitch Alertin soidessa. Aikaa on ehkä hieman liikaa, mutta se käytetään tehokkaasti hyväksi, ja ehdimmekin taas jauhaa muutaman lannoitesäkillisen paskaa. Ruokailemme mikroburritot ja nopealiikkeisenä kaverina liityn salibandyseura Demonsin riveihin.

Keikka jännittää tavallista enemmän. Klubiolosuhteisiin on saanut kevään aikana hyvän rutiinin, mutta kylmillä ja kirkkailla ulkolavoilla on ihan omat kuvionsa. Hygen liskomainen aineenvaihdunta toimii sitä paremmin mitä lämpimämpää on, ja ei tuo kitaristinkaan homma helpota jos näpit ovat kohmeessa ja silmä ei alkuillan auringonpaisteessa erota onko pedaalien toiminnasta kertovat pikkiriikkiset led-valot päällä vai ei. Lisäksi klubeissa olemme saaneet soittaa melko pitkiä settejä, mutta festarien tiiviiden aikataulujen takia on tyydyttävä ytimekkääseen “hittikimaraan”.

Keikan alku viivästyy teknisten ongelmien takia. Järjestäjillä on jostain syystä käytössä vanhat tekniikkaraideri, eikä kanavalista pidä paikkaansa. Säätö on vimmaista ja odottaminen tuskallista. Pääsemme pikku hiljaa aloittamaan keikan, ja odottelun aiheuttaman vireystilan laskun lisäksi lavalla on aistittavissa että homma ei meinaa lähteä toimimaan ihan normaalilla tavalla. Keräämme kuitenkin itsemme, laitamme tukat pyörimään ja teemme parhaamme. Pikkuhiljaa bändi lämpenee ja soittaminen alkaa maistua. Valitettavasti settilistaa joudutaan typistämään kolmella biisillä, koska soittoajastamme kului huomattava osa lavatekniikan ongelmien takia. Keikka ei ollut ihan paras mahdollinen startti kesään, mutta kaikesta huolimatta hommasta jäi hyvä maku suuhun. Kesäfestareilla soittaminen on yksinkertaisesti kaikkein parasta puuhaa!

Keikan jälkeen teknologiaosasto pakkaa kamat ennätysvauhdissa ja lähdemme kohti Senaatintoria jossa Stam1nan pojat ovat esiintyneet. Matkalla tuhotaan hospitality-raiderin mukaiset tuotteet ja valmistaudumme ankaraan bailaukseen Helsingin kuumimmissa yökerhoissa. Sakaran johtajiston tarkoitus on lähteä pitämään huolta että Stam1nan nuorukaiset pärjäävät pääkaupungin hullutuksissa mahdollisimman hyvin. Onnistun seuramiestoiminnassa yllättävän huonosti ja nukahdan taksiin 23.30. Sori pojat. Ehkä joku toinen kerta.