Aamuvedyt Lappeenrannan torilla kitusiin ja Spring Metal Festejä kohti. Matka taittui hitaasti ja epävarmasti päätyen ensin Tapiolaan, jossa närästyksestä kärsivät heviraakit korkkasivat piimätölkkien lisäksi fudiskauden. Ainakin yksi revähtänyt nivunen kirjattiin tappioksi. Lemiltä matka kävi luonnollisesti Kouvolaan, jossa aterioimme kaikessa rauhassa ja nautimme kevätauringon hellivistä ultraviolettisäteistä. Eipä ihanaa.

Hämeenlinnassa ei ollut oikein mitään tekemistä ennen omaa keikkaa ja aikaa oli reilusti kulutettavaksi, joten eipä tarvinnut kahta kertaa arpoa kun Vane (se videomies, kylhätyötiiätte) kutsui ystävällismielisesti koko porukan luokseen saunomaan. Lämmin kesäksi taittuva ilta, puulämmitteinen pihasauna, terassilla höyryävät notkeat, mutta lihaksikkaat vartalot. Voi valtava, että oli taas ihanaa. Sen ohitse kiitävän hetken.

Paluu Rocklinnaan ja keikkaan virittäytymään, Blaken veivatessa juurekasta raskasrockiaan. Äijät saivat kyllä itsensä viriteltyä, mutta lavalla tuntui olevan jonkinlainen tilanne päällä. Jotain teknistä häiriötekijää siellä metsästeltiin monen miehen voimin. Perseestähän se on odotuttaa ihmisiä yömyöhällä, mutta minkäs teet. Pääsimme aloittelemaan noin puolituntia aikataulusta myöhässä, mutta settiä ei onneksi tarvinnut käydä lyhentelemään, sillä huvilupaa oli riittävästi jäljellä. Keikkahan oli itsessään ihan perushyvää jytkettä, luulisin näin.

Keikan jälkeen ilta olikin salamana ohi. Rocklinnassa iskettiin valot päälle ja väki ryhtyi siivoamaan karkeloiden jälkiä. Meidänkin porukoista osa poistui nopeasti, saatuaan kyydin kotiin ja osa jäi etsimään takahuoneen kätkettyjä aarteita. Kun bussi oli pakattu, alkoi hiljainen ja väsynyt kotimatka. Sirkus pelleineen poistui kaupungista. Kokeilkaapa näihin tunnelmiin Stam1nan Ovi kappaletta. Saattaa vetää hiljaiseksi.

Ystävinä.