Toinen päivä valkenee aurinkoisena. Tuplakeikoissa on se hieno puoli, että toisena päivänä tarvitsee olla skarppina vain illan keikan verran, muuten voi vaan löysäillä hyvällä omallatunnolla. Otamme “vapaapäivän” loman kannalta ja lähdemme Tuomon kanssa hieman seikkailemaan. Päädymme musiikkiliikkeen kautta paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan. Syömme lounaaksi tsatsikit ja vartaat, sekä lotraamme pullollisen punaviiniä. Tämän jälkeen menemme takaisin hotellille nukkumaan. Voisihan sitä ammattinsa huonomminkin valita.

Paikallisessa levykaupassa on nimmarisessio. Hoidamme sen alta pois, ja kirjoittelemme puolen tunnin ajan nimiämme levynkansiin, julisteisiin ja ties mihin. Taisipa yksi kitarakin tulla signeerattua.

Illan keikka kulkee paremmin kuin eilen. Flunssa ei tunnu päivän lääkityksen jälkeen vaivaavan ja soitto kulkee. Täysi tuvallinen porukkaa bailaa, ja taisipa joku murtaa pitissä jalkapöydästään luun. Hurjaa toimintaa. Tupla-encoreiden aikana homma menee free jazziksi, kun emme pääse kartalle Jannen Houkka-kappaleeseen inspiroimasta ad-hoc -sovituksesta. Kapulat lentävät mielenosoituksellisesti nurkkaan ja Mene ja tiedä kulkeekin jo tutulla tavalla.

Keikan jälkeen fiilis on katossa. Nostelemme hikisinä maljoja, kiittelemme toisiamme. Kyllähän siinä muutama roudausjuoma tulee juotua, vaikka poppari ei tätä nykyä enää roudaakkaan. Ajattelen aamuyöllä että seuraavan drinkin tilaaminen ei ehkä kannattaisi, mutta samalla totean että se on vasta huomisen ongelma.