Kuvia: Jukka & Joonas

Kello soi 9:45, ja ei mitään edellytyksiä nousta aamupalalle. Vain hullu jättää aamiaisen väliin -slogan on vaihtunut vain hullu jättää aamu-unet väliin -sloganiin. Aamiaista voi ostaa lähimmältä huoltoasemalta, unta ei.

Saavumme Tuiskulaan hyvissä ajoin ja kohta edessämme höyryääkin herkullinen hirvikeitto. Pöperön päälle pistämme sählypelit pystyyn, tekniikan kasaillessa stereoita. Meitä on vähän varoiteltu, että toisinaan paikallista nuorisoa kiinnostaa paikan diskomeiningit livemusiikkia enemmän. Tämä ei haittaisi, olemme varautuneita kaikkeen ja täysillä vedämme joka tapauksessa.

Äänitarkastelun jälkeen oli hyvä sauma käydä testaamassa hotellihuoneen pieni, mutta kipakat löylyt tarjoava saunakoppi. Tuiskulassa on ollut sen verran viileää koko alkuillan, että lämpö tulee vanhoille ja kolottaville jäsenille tarpeeseen. Suureksi riemuksemme bongaamme Lamourettes -ryhmän keikkajulisteen Puustellin aulasta ja esiintyminen osuu vieläpä tälle samaiselle illalle, eipä juhlaa. Tosin haittapuolena tässä on se, että hotelli on täynnä silmänruokaa kiihkeästi halajavaa kuola-einaria, ja tämä jengi olisi taatusti bailaava ankarasti läpi yön. Kuinka oikeaan aavistus osuikaan, mutta siitä myöhemmin vähän lisää.

Palasimme Tuiskulaan Tuonen lopetellessa vetoaan, ja siirryimme suoraan bäkkärille odottelemaan vuoroamme ja hytisemään ainoan lämpimän patterin läheisyyteen. Jokin aika sitten tajusimme, että emme ole aikaisemmin keikkailleetkaan sydäntalvella eli kylmissä takahuoneissa paleleminen ei ole vielä tullut tutuksi. Aloitimme jytäämisen kello 23:00 ja nuoriso oli alusta alkaen loistavasti menossa mukana. Soitto oli napakampaa kuin edellisenä iltana Seinäjoella ja yleisö katsoikin toimintamme encoren arvoiseksi. Keikan jälkeen raapustelimme muutamat nimmarit ja rupattelimme tovin nivalalaisen nuorison parhaimmiston kanssa.

Taksi alle ja hotellille, kävi seuraava käsky. Baarin puolella olikin melkoinen hulina käynnissä paikallisten urosten kannustaessa mylvimisellään Lamourettes tyttöjä yhä vain kuumempiin liikesarjoihin. Sellaista pikkutuhmaa ketkutteluahan se oli, mutta hyvin tuntui uppoavan. Ja mikäpä ettei. Jossain vaiheessa iltaa päätin ryhdikkäästi poistua yösaunan kautta nukkumaan. Saunominen onnistui hyvin, nukkumaan asettumista häiritsi sankari, joka päätti pyrkiä keinolla millä hyvänsä viereiseen huoneeseen, jossa majoittui L-tanssityttöjä. Koska romantiikan nälkäinen kiima-keijo ei uskonut tyttöjen ystävällisiä kehotuksia suksia v*ttuun, katsoimme Markon kanssa aiheelliseksi ilmoittaa myös oman kantamme ukon v*ttuun suksimisen puolesta. Silmät sumeina lonkeroa kiskonut uuno myönsi tappionsa naismarkkinoilla ja lampsi tiehensä. Äänekäs vonkaaminen ja bailaaminen jatkui kuitenkin toisaalla hotellin tiloissa. Päätin luovuttaa, ruuvasin 29 desibeliä eristävät korvatulpat korviin ja vajosin uneen.

Kello pärähtää soimaan klo 7:30 ja aamupalan kautta valumme jääkylmään bussiin, jossa kelpaa jatkaa keskenjääneitä unia. Aurinko paistoi koko matkan ja elämä maistui hetkittäin ihan hyvälle.