Ensin suoritamme crewin esittelyn:

Aaltonen, Miitri: saliääni, tunnelman luominen, itsensä ruoskiminen “v*ttu mie oon kolmekymmentä, enkä mie osaa laittaa taljoja pa-kaappiin”, epäusko “ei miulla ole edelleenkään mitään edellytyksiä hoitaa tätä hommaa”.

Heilimo, Jarkko: Mokoma-tuotteiden myynti & esittely, satunnainen roudaaminen, tekee orkesterin jäsenistä hauskempia kuin nämä oikeasti ovatkaan “kertokaa vaan joku juttu, kyllä mie nauran”, onnistuu ainakin tässä. Jossain toisissa porukoissa voitaisiin kutsua tyhjännaurajaksi, vaan ei meillä.

Hölttä, “Tetric System” Tero: taitaa olla ryhmän ainoa, joka ymmärtää näistä hommista jotain, ohjastaa bussin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, tekee parhaansa lavamelun kanssa, vastaa 99% teknisestä tietämyksestä.

Sitten orkesteri:

Aalto, Kuisma: ?

Annala, Marko: ?

Hyrkäs, Janne: ?

Hämäläinen, Santtu: !?

Saikkonen, Tuomo: ?

Näistä miehistä ei siis ole mitään uutta sanottavaa. Toimenkuvat ja ominaisuudet täydentynevät kevään kuluessa.

Sitten keikka:

  • Videokuvauksia koko päivä. Luottomiehet Tumppi ja Vane seurailevat linssin läpi artistien toimintaa keikkapäivän kuluessa.
  • Suurinta panikointia ennen keikka sitten koskaan (loppuunmyyty Tavastia, ensimmäinen keikka uuden levyn kanssa). Edes hyvin sujunut kenraaliharjoitus ei tuntunut auttavan.
  • Itsensä kokoaminen ennen keikkaa, Suomen komea 4-0 voitto Venäjästä auttoi asiassa.
  • Bon voyage -ilmiö hyppyrinnokalla, juuri ennen ponnistusta “olen tehnyt tätä ennenkin, mie tiedän kuinka tämä homma tulisi hoitaa!”
  • Pitkä liito, täydellinen telemark-alastulo jäi kuitenkin tekemättä. Hyppyjä on kuitenkin parisenkymmentä jäljellä.
  • Vahvaa tunnelmaa, helpottuneita huokauksia, innostuneita sonneja, suoritetaan harvinainen jälkihomostelu Tavastian bäkkärillä.
  • Vanhemman ja liikuttuneessa tilassa olleen Saikkosen mairittelevien kommenttien vastaanottotilaisuus.
  • Takahuoneessa lymyilyä, vieraiden juottamista, katseen suuntaaminen tulevaan eli Kokemäkeen.