No jeejeeh.
EN ELÄ TALVEN YLI sai ryhdikkään rytmimaailman. Uskokaa tai älkää, mutta soittofilosofiassa ja filleissä hain sellaista Lars Ulrich -henkistä swengiä, ja saatana sentään sehän toimi! Hivenen harmitti kun Marski totesi, että jos hän heittäisi mällit rumpupallille ne soittaisivat paremmat “rokkirävistykset” biisin loppuun kuin minä. Jäi kuitenkin mällit heittämättä ja myöskin loppurävistykset soittamatta. Ehkä hyvä niin.
Aargh! Maailmanlopun jauhelihabakkanaalit takana. Vyö kiristää, hiki valuu, ähky, mutta olo on silti taivaallinen. Hyvä ruoka on hyvimmillään eri hyvää. Pitäis kuulemma silti soittaa jotain. Ruuanperräiset eli ettoneet olis maittanu ainakii parille jätkälle, mutta armoa ei näköjään tunneta ja tyhmyydestä ja ylensyönnistä sakotellaan säälimättä täällä päin.
Aaaaargh ja voihan w*ttu! “Sage’s Köpö” oli aikas paha, mutta parin tunnin uurastuksen jälkeen kasassa. Välillä piti ottaa hermobreikki kun ei alkanut blastit napsahdella kohdilleen. Tää on rankkaa. Tää on niin rankkaa. Tää on siis tosi rankkaa. Mie oon ihan raunioina, mutta olen nouseva kuin Peenix-lintu sieluni tuhkista.
Hei taas! Runnovan väkivaltainen voimajumppa eli VALAPATTO nartsalla. Tuli hyvä ralli, hetkittäin vallitsee lähes svengaava ja raikas tunnelma.
On se niin väärin ku kaikilla muilla on ‘varhainen lintu madon nappaa -asenne’ ja miulla laiskiaisen elämänrytmi. Ette arvaa miltä tuntuu kun joutuu Hygen pyynnöstä puoliunessa kirkumaan ja karjumaan demolauluja kesken rem- univaiheen. Ei auta edes kuusi kuppia kuumaa kahvia. Kääk!
Hyvvee huomenta taasen!
TÄSTÄ ON HYVÄ JATKAA boogiethraswoogie narulla. Yllättäen tuplabasarivyörytykset aiheuttivat eniten tuskaisia parahduksia. Muutenhan se asettui ihan mukavasti.
Jatkamme “Sage’s Köpödödöllä” joka on kertakaikkisen sairas biisi. Suffocation blastia ja laiskaa tuplabasari lätkyttelyä, mie oon ihan kusessa. Mie oon niin kusessa.
Jätä kommentti