No jeejeeh.

EN ELÄ TALVEN YLI sai ryhdikkään rytmimaailman. Uskokaa tai älkää, mutta soittofilosofiassa ja filleissä hain sellaista Lars Ulrich -henkistä swengiä, ja saatana sentään sehän toimi! Hivenen harmitti kun Marski totesi, että jos hän heittäisi mällit rumpupallille ne soittaisivat paremmat “rokkirävistykset” biisin loppuun kuin minä. Jäi kuitenkin mällit heittämättä ja myöskin loppurävistykset soittamatta. Ehkä hyvä niin.