Ulosteessani on paskaa, olenko normaali? Reissumiehen sapuskatalous alkaa ottaa päähän jo aivan tosissaan. Muistellessani edellisillan “kasvisruokaa” (kebab-annos, josta noukin lihat pois) lupaan itselleni, etten syö roskaruokaa enää ikinä. Hyppäämme hotellin pihalta bussiin ja lähdemme Hämettä kohti. Pysähdymme aamupalalle ensimmäiselle ABC-asemalle, jossa löydän itseni Hesburgerin jonosta. Itsensä halveksiminen on taito, jota pidetään yllä rikkomalla jatkuvasti itselleen annettuja lupauksia. Pienen ruokailutakapakin jälkeen matka Tampereelle sujuu kuitenkin leppoisasti korttia lätkiessä.

CMX on tehokas, joten meillekin jää ruhtinaallisesti soundcheck-aikaa. Kaikki myhäilevät tyytyväisesti, sillä Pakkahuoneen puitteet ovat soittajapojille likimain täydelliset. Yhdeksältä kun ovet aukeavat, alamme kuitenkin jännittää tulisiko ketään paikalle. 20 euroa on julkea hinta kahdesta punk-bändistä, ja tällä kertaa keikka on vielä jostain käsittämättömästä syystä kielletty alaikäisiltä! Keskiviikkona tässä samassa tilassa esiintyivät ikärajatta Kotiteollisuus ja Stam1na sekä Klubin puolella vielä Maj Karma, ja silti liput olivat 5 euroa halvemmat. Emme ymmärrä hinnoittelua ja kylmä hikikin alkaa nousta pintaan kymmeneltä, vartti ennen esiintymistämme, sillä tuolloin paikalla on vain kourallinen väkeä. Jostain se yleisö paikalle kuitenkin taas osaa, ja salista alkaa kuulua tuttu kannustushuuto. Lavalle juostessani yllätyn, sillä lähes täynnähän se sali tuntui sittenkin olevan! Soitamme tehokkaan tunnin setin encoreineen ja poistumme lavalta hikisinä mutta onnellisina. Seuraamme vielä CMX:n keikan, jonka jälkeen emme siirrykään yhteen paikkaan tekemään yhtä juttua, vaan siirrymme keikkabussiin tarkoituksenamme matkustaa yötä vasten Joensuuhun. Jätkät tipahtelevat yksitellen höyhensaarille, nopeat saavat hyvät paikat makuuosastolta, hitaat, kuten allekirjoittanut, joutuvat tyytymään puoli-istuvaan nukkuma-asentoon.