Bussi on täynnä ystäviä, alla tusinan verran mukavia keikkoja ja aavistuksen verran kasvamassa olevat yleisömäärät. Reissun ennakkoasetelmat ovat siis kohtuulliset hyvät, vaikka Juhannusjuhlien heterogeeninen yleisömassa ja sen heavymetallin vastaanottokyky on meidän kaltaisen marginaalimusiikkiorkesterin tapauksessa pieni kysymysmerkki. Mitään lopullista cross-over hittiä kun tuo Annalan Marko ei ole edelleenkään osannut säveltää. Eipä sillä, pelkkää grindinsekaista möykkää näyttäisi tuo uusikin materiaali olevan.

Varustaudun reissulle tällä kertaa huolellisesti, ettei tarvitsisi lotrata sitä iänikuista kolmoskaljapaskaa koko Juhannuksen ajan. Liki kulinaristisen nerokas ideani on ostaa korillinen oikeaa Vichyä, tuota kevyesti suolaista namijuomaa, ja sille kaveriksi tarvittavat sekoitusaineet. Vissykori kelpaa kuitenkin krapulaisille tai muuten vaan janoiselle crewille jo menomatkan aikana sen verran hyvin, että loppureissu menee kuin meneekin ikuisen kolmoskaljapaskan parissa. Ja sen kyllä taas huomaa.

Raumalle on tulossa 90 000 ihmistä bailaamaan ankarasti suomen kuumimpaan kesäjuhlaan pintaliitojulkkisten kanssa. Ja senkin kyllä huomaa. Raumalla olemme periaatteessa ihan hyvissä ajoissa, mutta festarialuetta lähestyessä alkaa tilanne näyttää pahalta. Corolloja ja isältä lainattuja Avensiksia pyörii jaloissa oikein urakalla, eikä bussin kanssa ole mitään toivoa lähteä ruuhkan sekaan yrittämään. Onneksi saamme järjestäjiltä vaihtoehtoiset, mutta erittäin monimutkaiset erikoiskiertoreittiohjeet ja pääsemme melkoisen sekoilun ja pyörimisen jälkeen ajoissa keikkapaikalle. Pieni stressi alkoi tosin jo nousta hattuun, mutta se kuuluu asiaan kun tällä porukalla lähdetään vähän reissun päälle.

Festaripaikalla odottaakin jo Ellen “Ellen ole keikalla” Jokikunnas ja Toni “Viikonkin” Halme ystävineen. Melkoinen apaja 7 päivää -lehden kuvaajille – jälleen kerran. Ulkomailta tutun glamourin täydentää se, että paikalla filmataan myös Matti Nykänen -elokuvaa. Tästä innostuneena rumpalismiehemme Hyge pommittaa elokuvassa Mervi Tapolan roolissa esiintyvää näyttelijätärtä niin aktiivisesti, että yhteiskuvaan asti lopulta päästään. Suostuttelu menee jotenkin näin:
– Mervi, otetaan kuva!
– Mä en oo mikään Mervi…
– Etpä tietenkään, Mervi, mutta tuu nyt kuvaan.

Aurinkoisena kesäpäivänä hevin soittaminen on entistäkin kornimpaa puuhaa. Tilannetta ei myöskään helpota se, että miksaajille on annettu erittäin väkevä käsky: äänenpaine ei saa ylittää 95db. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että juhlakentälle kuuluu lujempaa yleisön iloinen taustalallatus kun PA:sta tuleva soitanta. Ei paljoa hevi jytise. Desibelirajalle on syynä yksi ainoa ihminen, joka asuu kilometrin päässä juhla-alueelta ja jonka elämäntehtävänä on ilmeisesti kaataa festarit. Ehkä hänen pihallaan on sitten käyty kusella, mutta seuraukset ovat mittakaavaltaan melkoisesti isommat. Eli hevarit, hipit ja räystästukat: muistakaa että kusenlorottelulla saattaa olla vakavat seuraukset, joten miettikää minne roiskitte. Tai älkää miettikö. Ihan sama.

Keikka menee kuitenkin ainakin bändin kannalta mukavissa tunnelmissa, sillä isolla lavalla on superkiva bailata. Lisäksi tänä vuonna paikalle on eksynyt ihan kivasti hevareita, kiitos torstaipäivän raskaammalle ohjelmistolle. Ankarasta bailauksesta päätelle sinne yleisön puolelle välittyy ainakin tunnelma, jos vaikka soitosta ei juurikaan mitään kuulu.

Keikan jälkeen onkin aika lähteä tutustumaan itse juhla-alueeseen. Siinä on taas heviurpolla ihmettelemistä. – Voi jumalauta mikä Ibiza, mietin puoliääneen, vaikka en ole edes koskaan Ibizalla käynyt. Kilometrien mittaisilla rantakaistaleilla huojuu bikineihin sonnustautuneiden 18 vuotiaiden pimujen lisäksi myös oikeita palmuja. Ei ollut kuulemma ihan halpaa lennättää niitä palmumaasta, mutta kieltämättä näky on vaikuttava. Lisäksi miljoonat joulukuusenkoristeet sekä ainakin ziljoonan hengen ulkoilmadisko liekehtivine screeneineen on kyllä jotain ennennäkemätöntä Suomen suvessa. Räsäselle pisteet.

Olosuhteet huomioon ottaen ei siis ole mitenkään harmillista että joudumme odottamaan Kotiteollisuuden taustalauluporukoissa featuroivaa Miitriä aina pikkutunneille asti. Raumanmeren legendaarisen mahtavat takahuonetarjoilut saavat seurueemme käsittelyssä ammattikyytiä, ja kun Ile “Routa” Alghren starttaa Kotiteollisuuden mainion keikan jälkeen bussin kohti Kauhajokea, on allekirjoittanut kerrankin aika hiljaista poikaa.