Vappuaatto valkenee yllättävän aikaisin, ottaen huomioon että olin päässyt nukkumaan vasta viiden jälkeen aamulla. Niskaan ei satu, eikä myöskään sisäelimiin. Hyvä. Olo on kuitenkin erikoinen. Alkoholia ei tullut juotua juuri lainkaan, sillä öisellä kotimatkalla ei läträäminen jaksanut kiinnostaa. Varsinkaan kun Helsinkiin saavuttiin vasta baarien sulkemisajan jälkeen. – Mitä ihmettä, onko tämä nyt sitä viisautta, ihmettelen itsekseni hymähdellen.

Nosturin henkilökunta ilmoittaa, että tänään on tupa täynnä. Aha. Eli siis paljon? No huh, illasta taitaa tulla huikea. Lisäksi tunnelmaa nostaa iloinen jälleennäkeminen Viikate-katraan kanssa. Pohdimme Kaarlen kanssa että joskus pitäisi tavata muissakin merkeissä, kun ainaisissa keikanodottelutunnelmissa. Sovimme buukkaavamme Kotiteollisuudelle keikan Tallinnaan, ja menevämme itse heitä sinne katsomaan. Ilman omia työvelvotteita tietenkin. Nosturin henkilökunta toimittaa meille, Stam1nalle ja Viikatteelle Sold out -paidat. Sellaiset saa kun myy Nosturin loppuun.

Taas olisi mainiosti aikaa odotella keikan alkua. Tekemistä pitää oikein keksimällä keksiä. Vappuhassutteluunkaan ei voi ryhtyä sillä alkoholiputelien suut on pidettävä kiinni ennen keikkaa, oli sitten Vappu tai ei. Joku pelaa pöytäfutista, sitä Frendeistä tuttua kamppailulajia. Joku menee kotiin lukemaan Henkilöstovoimavarojen johtaminen -kurssin lopputenttiin, joku päiväunien kautta saunomaan ja niin edelleen. Moninaiset ovat rokkarin harrastukset. Kunhan lopputuloksena on keskittynyt mieli, ja järjettömään repimiseen ja hikoilemiseen virittäytynyt kroppa, niin kaikki keinot ovat sallittuja.

Nosturi täyttyy ääriään myöten. Infernon uuden päätoimittajan Matti “Hamara” Riekin astellessa lavalle juontamaan tilaisuutta, teinit eturivistä huutavat harkiten, että “painu äijä helvettiin, Stam1na lavalle”. Tuhoyksikkö Lemiltä piiskaa itsensä ja satapäisen fanilaumansa hurjaan meininkiin, yleisönhuudatuksineen kaikkineen. Vanhemmalla taiteenharjoittajalla rupeaa lahje tutisemaan. Noidenko jälkeen pitää mennä lavalle! Väkisinkin tulee mietittyä, että mitä lisättävää meillä enää voi olla tuohon nuoren ja innokkaan testosteronitehtaan meininkiin. Pääesiintyjänä toimivan Viikatteen nokkamiehen tuska on vielä syvempi. Hän kuvailee oman orkesterinsa roolia lähinnä “veriroiskeiden siivoamiseen tyhjentyneen Nosturin lattialta”.

Keikkamme alkaa Uusi Aatami, uusi Eeva -kappaleella. Alusta asti on selvää, että Nosturissa on tänä iltana liki 900 ystävää. Nyrkkimeri ulottuu takaseinään asti, ja soittajat pyörittelevät päätään epäuskoisena, hymyillen. Miten tässä nyt näin kävi? Miksi tuo pitti on tuollainen, että melkein hirvittää katsella? Näihin kysymyksiin emme edes yritä saada vastausta, vaan otamme itsestämme irti kaiken mikä lähtee. Yleisö kiittää. Yhteislaulu sekä nyrkinheiluttaminen saavuttaa silminnäkijähavaintojen mukaan jopa hurmoksellisia piirteitä. Itse en näe hien ja onnenkyynelten läpi mitään muuta kun etuhiukseni. Baaritiskillä päivystäneet kätyrit raportoivat, että ihmiset eivät malttaneet lopettaa laulamista edes tilatakseen lisää kaljaa.

Takahuoneen sohva vaikuttaa keikan jälkeen vielä upottavammalta kuin alkuillasta. Jokainen energianripe on käytetty ja väsymys on valtava. Kalja ei maistu. Vesi sen sijaan maistuu. Jalat eivät kanna ja aistit ovat ylikuormittuneessa tilassa, joten on pakko poistua kotiin nukkumaan. Viikate jää tällä kertaa näkemättä.

Ja hyvin muuten nukuttikin. Huomaan, että liki alkoholiton Vappu on periaatteessa ihan käyttökelpoinen idea. Naamaan ei satu, ja toimintakuntokin on normaaliin sunnuntaipäivään verrattuna liki erinomainen. Iltapäivän ohjelmaan kuuluukin soittokamojen vieminen treenikämpälle, heti kun potentialliset roudauskaverit ovat saaneet skumppabrunssit sun muut hoidettua. Onneksi edes osa meistä jaksaa juhlia Vappua asiankuuluvin rituaalein. Eräskin löytyy puoli viiden aikaan iltapäivällä Bar Loosesta bussin avaimien kanssa. Ei ollut mies vielä ehtinyt nukkumaan.