Aamupalalla saimme viimeisen varmistuksen siitä, että todellakin olimme hotellin ainoat asiakkaat. Ei ristin sielua missään. Viimeinenkin kivi vierähti sydämeltä, sillä tiesimme, ettemme olleet häirinneet ketään yöllisellä kisastudiollamme.

Matka Pieksämäelle ja WTC-rockiin ei ollut pitkä, joten huilasimme vielä aamupuuron jälkeen huolella. Pari kaveria porukastamme ei tosin puurojen keittelyn päälle ymmärrä, joten jouduimme heti startin jälkeen pysähtymään makkaraperunoiden äärelle. Mie join Jaffaa lasipullosta ja se, jos mikä, on w***u PARASTA.

Seuraavaksi pari sanaa järjestelyistä ja tämän jälkeen aiheesta ei puhuta enää koskaan. Kyllä, järjestäjäveljekset olivat kännissä. Kyllä, rahahommat menivät päin helvettiä. Ja kyllä, muu henkilökunta oli asiallista ja osaavaa porukkaa.

Ennen vetoa ei oikein muuta ehditty, kuin syödä kotiruokaa(!) ja käydä Miitrin kanssa tupakinhakureissulla. Stam1naa katsottiin hetki, mut mie en kauaa uskaltanu. Pelottavan hyvänkuuloista ja -näköistä toimintaa.

Vanha veturitalli oli hauskan näköinen paikka. Mie ainakii lämpenen punatiilisille pömpeleille, joissa on jotain juttuja sisällä. Naisten/miesten haku-valot olivat seinällä, mutta tällä kertaa sammutettuina. Toisaalta hevikonsertti siellä piti ollakin, eikä sinkkuristeily.

Lava oli suht kookas, ja siitä me kaikki pidämme. Mahtuu mukavasti jytäilemään musiikin tahdissa tai meidän tapauksessa tahdin vieressä. Mie pyyhkäsin päälleni jo aiemmin käyttämäni keikkapaidan ja löyhkäsin soittajatovereideni riemuksi kaksi viikkoa vanhalle maito-oksennukselle. Loppujen lopuksi meillä oli oikein kivaa lavalla, eikä vähiten mainion yleisön ansiosta. Miullahan on nykyjään uus basso, joka sai verikasteen. Soitin tottelee yllättäen nimeä Mäntti-Basso. Se on tosin jo rikki, ku mie löin sitä. Mut jos sen sais ehjättyä?

Shown jälkeen karautimme hotellille saunomaan. Otimme Stam1nan piltit kainaloon ja ei kun löylyyn. Lemin pojat saivat illan aikana osuvan lempinimen, Pikku-Mäntit. Kateellisina mutisimme selityksiä omasta ulkomuodostamme verrattuna Stam1nan jätkiin. Johan rupeaa jätkilläkin silmäpussit ja mahat roikkumaan, kun ajokilometrit lisääntyvät, sanommie. Saunaosastolla oli uima-allas, jossa olisi pitänyt kisailla. Vesi vaan oli piirun verran liika viileää silkkipersiilleni, joten jätin suosiolla homman karaistuneempien uroiden asiaksi. Hotellin discossakin piti käydä. Ymmärsin siellä jälleen kerran miksi olen heviporukoissa.