Kohtuullisesti levätyn yön jälkeen Mänttibussillinen mänttejä kasaili ajatuksiaan kolmostien vilistessä alla. Ei olisi kannattanut, sillä ideoita ja toteutuksia lähti syntymään hallitsemattomalla intensiteetillä. Vaivaisen puolentoista tunnin aikana laitettiin alulle Kurimuksen vinyylijulkaisuhanke sekä ladattiin Mänttibussin täpötäyteen tavaratilaan kolme tuliterää Peavey 5150 -kitarakaappia. Kaikkea se päänvatkaaminen teettää – näistä järkijättöisistä teoista ei ollut vielä Tampereelta lähtiessä minkään sortin ajatuksentynkää.

Tuskalla on erityinen asema metallimiehen mielessä – tietenkin. On ollut hienoa seurata juhlan kehittymistä Tavastian bändi-illasta tunnelmansa ja järjestelyjensä puolesta selkeästi yhdeksi maan kärkifestivaaleista.

Keikan odottelu sujui rattoisasti auringon porottaessa. Mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella heviä riippumatossa loikoillen ja seurata Kotiteollisuuden miksaaja Virtasen paniikinomaista säntäilyä pitkin backstagea. No, totuuden nimessä koko backlinen haaliminen kasaan parissa tunnissa ei ole mikään kadehdittava tehtävä. Äijien omat kamathan olivat jääneet Lappeenrantaan parinkin bussin hyydyttyä.

Muita bändejä ei tunnetusti juuri kykene ennen omaa keikkaa kuuntelemaan. Nasumia, Impaled Nazarenea ja Ensiferumia tuli kuitenkin katseltua muutama biisi. Kuulostivat kaikki sen verran hyvältä, että katsoimme parhaaksi poistua takaisin takahuoneeseen jännittämään.

Saimme lopulta myös oman osamme Virtasen stressistä. Tuimme itsestään selvästi tovereita hädässä ja lainasimme pedaalimme Kotiteollisuudelle, joka soitti juuri ennen meitä päälavalla. Tarkoitus oli, että juoksupoika kiikuttaa pedaalit kakkoslavalle heti KT:n setin päätyttyä. Näin tapahtuikin, mutta nuo minuutit tuntuivat tunneilta täyden teltallisen jo mylviessä meitä lavalle.

Parrasvaloihin kuitenkin ehdittiin ajoissa. Yleisön vastaanotto meinasi puristaa lusikallisen pöksyyn – sellainen meteli kansasta irtosi. Avauskappale Mene ja tiedä pysyi vain vaivoin kasassa, kun yleisön euforia pisti myös soittajan synapsit sekaisin. Kasvot kohti itää katkesikin jostain syystä toiseen kertosäkeeseen – ei muuta kuin pienen hämmästelyn jälkeen kapulaa yhteen ja c-osasta eteenpäin. Ihan kuin treeneissä, tosin näitä treenejä oli todistamassa muutama tuhat ihmistä. Myös Väsyneen atlaksen kertosäkeen laulut menivät niin sanotusti pitkin ulkosynnyttimiä.

Soitannollisesti ja laulullisesti Tuskan keikalla kuultiin kenties uramme selkeimmät yksittäiset kämmit, mutta tämä ei menoa haitannut. Keikka tahkottiin kaikkien aikojen top 3:een täydessä adrenaliinihumalassa, kiitos yleisön.

Keikan jälkeen nautiskelimme tovin bäkkäribaarin antimista ja hyvästä seurasta, minkä jälkeen pitikin nostaa Aaltonen olalle ja hypätä jälleen Mänttibussin katkuun. Seuraavana päivänä pitäisi kuitenkin nousta lavalle Ilosaarirockissa jo kello 14.

Taitoimme matkaa yöllä rempseässä tunnelmassa Joutsenoon asti, mikä sijaitsee puolivälissä noin seitsemän tunnin ajourakkaa. Jos porukkamme jatkuvasta, sietämättömällä volumella pauhaavasta puheenmölinästä haluaa jotain positiivista hakea, niin kuski ainakin pysyy hereillä yösiirtymien aikana.