Heti aamusta pojat pirteänä aamiaiselle ja keula kohti itää eli Lemiä. Lemi, tuo särän, punaisten pottujen ja neliäänisen virrenveisuun alkulähde on allekirjoittaneen kotipitäjä ja näin ollen keikkapaikkana mitä mieluisin. Harvoin sitä pääsee keikalle saunanraikkaana, suoraan lihapatojen ääreltä.

Staminan loisteliaan setin jälkeen ei voinut lähteä lavalla nössöilemään. Mokomain piti pistää ihan tosissaan, ettei olisi jalkoihin jäänyt. Meininki oli raju, päät vatkasivat ja mosh-pitissä veri tirskahteli. Lemin nuoriso on muuttunut vuosien saatossa ja parempaan päin. Missä ne Mayhem-paitaiset pimut silloin ennen olivat kun maitokopilla päivystettiin?