Edellisten keikkojen hiki ei ollut edes ehtinyt kainaloista kuivua kun retkue Helvetistä kohtasi toisensa Tampereella. Nyökkäsimme toisillemme kohteliaasti ja karautimme Moko-Biilin Tammelan Alkon kautta valtatie 11:lle. Jää särkyi pikkuhiljaa, ja siitä innostuneena aina niin kunnollinen ja tunnollinen Hyge narautti viikonloppujekun auki ja lipaisi 2/3 pullollista vatsalääkettä 70 kilometrin aikana. Ihan huomaamattaan. Ei sitten riittänyt Jekkua ihan koko viikonlopuksi (olipa ihme). Ja eikä siinä muutenkaan mitään, pienissä sipuleissa matka taittuu pikkuisen rivakammin, sillä onhan pierunhajuisessa bussissa istuminen yksi keljuimmista hommista mitä pystyy kuvittelemaan mustalipeäsäiliöiden puhdistamisen jälkeen.

Poriin saavuttuamme kohtasimme Ylpön Herran ja menimmekin sitten Ylppölään juomaan teetä ja puhumaan musiikista. Samalla tässä oli hyvä tilaisuus punoa illan sotasuunnitelma sekä keskittyä suoritukseen. Hyge otti teekupista kaiken irti ja selvisi piin kovaan iskuun illan spektaakkelia varten.

Loppuunmyytyjen keikkojemme sarja ei saanut jatkoa Porissa, sillä omat lihakset (edes Mors Prinsipum Estin ja Staminan avustuksella) eivät todellakaan riitä 800 hengen Bar Kinon kokoisen paikan loppuunmyymiseen Porissa, etenkään keskiviikkoiltana. Mutta eipä siinä mitään. Paikalla olleet niukka parisataa innokasta saivat kuitenkin kelpo meiningin aikaiseksi. Kaikin puolin. Keikan alkamisajankohta oli brutaalisti 01:00, joten yleisön varovaisuuden ymmärtää. Keskellä viikkoa keikkojen pitäisi alkaa aikaisemmin. Muuten tässä ei ole mitään järkeä, etenkään aamulla töihin lähtevien kannalta. Ei se tosin soittajallekaan ole juhlaa aamun pikkutunteina soitella.

Keikan jälkeen puhaltelimme tovin ja koska Mors Prinsipum Estin hipit olivat juoneet takahuoneesta meidän raiderikaljat, ja todenneet, että “sellaista se näissä bändi-illoissa aina välillä on”, päätimme poistua kollektiivina yhteen paikkaan tekemään yhtä juttua.