Aamukuset mökin nurkalle ja bussiin. Pitkä mutta sitäkin hikisempi matka kohti Turkua voi alkaa. Pieruhuumorin siivittämänä matka kuumassa autossa tuntuu menevän liiankin nopeasti. Matkalla koukataan Alkosta “pari jallua”, ettei edellisen illan kuiva tunnelma pääse toistumaan.

Turussa järjestelyt toimivat taas loistavasti ja ammattitaitoisesti. Kamat S-osiksen lavalle (helppoa!), soundit kuntoon (todellakin, kiitos Anton!), ruoka huuleen (herkkua, kiitos tytöt!), ja keikkaa odottelemaan (virvoitusjuomat sopivan viileitä!).

S-osiksen lattia on täynnä, kun astumme lavalle. Jengi lähtee mukaan heti setin avaavan Vainotun aikana. Teon Teorian alun aikana sali on täynnä ilmassa huitovia nyrkkejä. Soittajapojat saavat tästä lisää energiaa ja tukat pyörivät entistä raivokkaammin. Kiitos jengi! Encoretkin saatiin. Vedimme toista kertaa Deathin Open Casketista tehdyn käännösversion Avoin hauta. Tuntui toimivan. Death Metal on heino laji. Hygekin pääsee takomaan tuplapedaaliaan oikein Olavin takaa.

Se, että Hessulta katkesi ensimmäistä kertaa sataan vuoteen basson kieli, ja että soitimme kielen vaihtamisen aikana jatsia ei juuri tunnelmaa latistanut. Lead-laulun linjakin pimeni, joten ihan kommelluksitta ei selvitty. Tämä kaikki oli kuitenkin pientä verrattuna edellisillan seikkailuhin.

Keikan jälkeen kamat salaman nopeasti pois MKKK:n tieltä ja autoon (järjestysmiehien avusta iso plussa!), sukat vaihtoon (rauhallinen backstage!) ja katselemaan MKKK:n rautaisella ammattitaidolla vedettyä keikkaa (virvoitusjuomat sopivan viileitä!). Karmojen levyt on “ihan hyviä” mutta keikalla bändi toimii kuin nauloilla ladattu nyrkkeilyhanska. Kateeksi käy.

Kiitos Turku. Te olitte taas mukavia. Mokoma kiittää ja kuittaa!