Seuraavana aamuna koko äijälauma suuntasi Inkfishille mylvimään taustoja “Mene ja tiedä” viisuun. Tämän jälkeen Mannhain kämpille hakemaan lisää rojua kyytiin ja iskarit pohjassa kohti Turkua. “Vitti, here I came” sanon mie…
TVO onkin tuttu mesta, mutta s-osiksen puolella ei oltu ennen soitettukaan. Ja hyvähän siellä oli rokata. Meno oli hyvä kaikin puolin: mukavasti jengiä paikalla, hyviä bändejä, leppoisa tunnelma, hommat muutenkin balanssissa eli ei valituksen aiheita. Mitä nyt oman setin lopussa loppui soittajalta happi ja oksukin meinasi lentää, mutta se on kai sitä rock”n rollia kun välillä meinaa vähän lentää. Huono…
Erityskiitoksen ansaitsee TVO:n Hautis työstään suomalaisen rockmusiikin eteen. Hautis siirtyy promoottorin hommista yleisön puolelle viettämään ansaittuja “eläkepäiviä”…
Turun keikkojen jälkipeli on yleensä ollut vauhdikasta, etten sanoisi riehakasta, eikä tämä reissu tuonut tähän asiaan poikkeusta. Kun Slayer soi niin virtaa riittää vanhoissakin ukoissa pitkälle aamuun saakka. Näis o!
Jätä kommentti