Sen piti olla hyvä ilta, siitä myös tuli hyvä ilta. Myö ja Kotksateollisuus. Paperilla ihan toimiva konsepti. Ennen keikkaa oli tosin hieman epävarmaa ilmestyykö Tavastian rock-helvettiin yleisöä sillä olihan Provinssissakin joku Rock ja moni potentiaalinen pääsylipun ostaja poistunut niihin porukoihin. Kun ilta vanheni tunnelma kohosi, sillä katso: ihmisiä alkoi ilmestymään paikalle kukin omalta taholtaan. Loppupeleissä ehkä kaksi-kolmesataa korvaparia saapui paikalle. Etenkin Karjalan omat pojat ja tytöt tulivat aistimaan “mie/sie” -henkeä, ja prkl – sitähän he lempo soikoon saivat!

Me soitettiin ekaks. Soitimme hyvin. Miksaaja miksasi tanakat turinat. Joku tanssi, joku hurrasi. Tuomo sai fanin. Vartalot kiemurtelivat hikisinä. Kieliä ei katkeillut. Siitä jatkoi KT ja soitti yleisön ja itsensä suohon. Hyvin vetivät. Sitten kamat ja ukot pakettiin ja hyvää yötä Tavastia. Myöhemmin illalla eräät lähtivät koteihinsa, eräät baareihinsa.